Heippa!
Ratsastukseen tuli pieni tauko, okei pieni ja pieni, kaksi viikkoa. Tuntuu tosi pitkältä, mutta onneksi pääsin kuitenkin taas nousemaan hevosen selkään.
Tauko ei kuitenkaan tehnyt hyvää, koska unohtelin monia tärkeitä asioita ratsataessa. Tai sitten en vaan yksinkertaisesti osannut. Harmittaa, nimittäin tauot ovat ilmeisesti heikko kohtani.
Mutta tunti meni ihan hyvin paria ärsyttävää epäkohtaa mukaanlukematta. Harjoiteltiin puomeja "suorakulmiota" ravissa. Lopuksi laukkailtiin, mikä on aina tunnin kohokohta! <3
No mikä meni sitten vikaan? Donna meni kutakuinkin sinne minne halusin, mutta oikoen joka kulmat oikeassa kierroksessa. Oikea kierros on minulle hankalempi puoli ratsastaa, taivutus tai asetus on hankalaa kumissa. Oikea pohje ei mene(tai ei mennyt) läpi tai sitten Donnan oikea kylki turtui käyttäessäni pohjetta usein.
Tästä on oikeastaan turha selitellä ja etsiä syitä, koska se on aina helppoa.
Enemmänkin sanoisin että paneutuisin asiaan kunnolla, en raivoaisi hevosen selässä hikihatussa vaan ajattelisin asiaa hevosen näkökulmasta. Ja mikä tärkeintä, nauttisin ratsastuksesta!
Ehkä asiat ratkeaa niiden omalla ajalla, ehkä eivät tee sitä koskaan, täytyy vaan hyväksyä se.
Mitä teen koulun jälkeen?
Hyvä kysymys. Ehkä menen lukioon jos se tuntuu hyvältä. Ainakin tähän asti olen sitä mieltä että se olisi paras vaihtoehto koska mun mielipiteet vaihtelee niin usein että päätä huimaa :D Lukiossa saisin lisäaikaa miettiä, eikä siitä olisi haittaakaan, päinvastoin.
Jatkanko ratsastusta koulun jälkeen?
Ehdottomasti jos kukkaro vain sallii :D Ratsastus on mahtava laji, kommunikoidaan kuitenkin eläimen kanssa joka ei edes puhu ja on monta kertaa voimakkaampi. Mutta luulen että rahat voisivat riittää ratsastukseen kunhan jaksan nähdä vaivaa sen eteen.
-Annika-
Ratsastukseen tuli pieni tauko, okei pieni ja pieni, kaksi viikkoa. Tuntuu tosi pitkältä, mutta onneksi pääsin kuitenkin taas nousemaan hevosen selkään.
Tauko ei kuitenkaan tehnyt hyvää, koska unohtelin monia tärkeitä asioita ratsataessa. Tai sitten en vaan yksinkertaisesti osannut. Harmittaa, nimittäin tauot ovat ilmeisesti heikko kohtani.
Mutta tunti meni ihan hyvin paria ärsyttävää epäkohtaa mukaanlukematta. Harjoiteltiin puomeja "suorakulmiota" ravissa. Lopuksi laukkailtiin, mikä on aina tunnin kohokohta! <3
No mikä meni sitten vikaan? Donna meni kutakuinkin sinne minne halusin, mutta oikoen joka kulmat oikeassa kierroksessa. Oikea kierros on minulle hankalempi puoli ratsastaa, taivutus tai asetus on hankalaa kumissa. Oikea pohje ei mene(tai ei mennyt) läpi tai sitten Donnan oikea kylki turtui käyttäessäni pohjetta usein.
Tästä on oikeastaan turha selitellä ja etsiä syitä, koska se on aina helppoa.
Enemmänkin sanoisin että paneutuisin asiaan kunnolla, en raivoaisi hevosen selässä hikihatussa vaan ajattelisin asiaa hevosen näkökulmasta. Ja mikä tärkeintä, nauttisin ratsastuksesta!
Ehkä asiat ratkeaa niiden omalla ajalla, ehkä eivät tee sitä koskaan, täytyy vaan hyväksyä se.
Mitä teen koulun jälkeen?
Hyvä kysymys. Ehkä menen lukioon jos se tuntuu hyvältä. Ainakin tähän asti olen sitä mieltä että se olisi paras vaihtoehto koska mun mielipiteet vaihtelee niin usein että päätä huimaa :D Lukiossa saisin lisäaikaa miettiä, eikä siitä olisi haittaakaan, päinvastoin.
Jatkanko ratsastusta koulun jälkeen?
Ehdottomasti jos kukkaro vain sallii :D Ratsastus on mahtava laji, kommunikoidaan kuitenkin eläimen kanssa joka ei edes puhu ja on monta kertaa voimakkaampi. Mutta luulen että rahat voisivat riittää ratsastukseen kunhan jaksan nähdä vaivaa sen eteen.
-Annika-
