Heippa taas!
Täytyy ihan alkuun kertoa, että pääsin hiihtolomalla ruunaamaan yhtä kaksivuotiasta oria, ja se oli kyllä mielenkiintoinen ja avartava reissu :) Vielä en ole kunnolla päässyt tekemään tallitöitä, mutta aion kysellä lähipäivinä kysellä, mitä sinne tallille kuuluu, jossa käyn työskentelemässä. En tosiaan ole kerennyt postaamaan piiitkään aikaan, koska lukio vie kaiken huomioni, kun haluaisin oikeasti eläinlääkäriksi. En tiedä, tiesittekö siitä, mutta siinäpä teille vähän informaatiota tulevaisuuden suunnitelmastani :)
Tepalla, Nellillä, Aapolla ja Iilikalla olen ratsastellut viime ratsastustunnit. Tepalla oon siis ratsastanut kaksi kertaa viime aikoina ja ne kerrat oli kyllä täysin toistensa vastakohtia. Ensimmäisellä kerralla Tepa oli tosi miellyttävä ja reipas. Mutta tämä toinen kerta ei sitten kerrakseen onnistunut. Jäin taas liikaa paukuttamaan pohkeilla turhautuneena. Jonkinlainen laukka sieltä kuitenkin nousi ja siitä olen kyllä iloinen! :) Tepahan oli sitten karsinassa ihana oma itsensä <3.
Aapon tunti oli kyllä hiukan rasittava, jos totta puhutaan. Aapo laukkasi hyvin, mutta juoksi alta pois pohkeenväistössä, kun yritettiin tehdä ensin käynnissä ja sitten ravissa keskihalkaisijalta uralle pohkeenväistöä. Se oli suurimmaksi osaksi omaa osaamattomuuttani, kun vahingossa nousin satulasta, jolloin istunnasta tuli väljä ja siten huono.
Aapoa siis ratsastetaan paljon istunnalla, eikä ohjista repimällä (johon kylläkin joskus syyllistyn, tälläkin kerralla). Tiedän, että jossittelu on turhaa, mutta jos vain olisin antanut Aapon ravata kunnolla ja venyttää kaulaa sekä jäähdytellä hevonen kunnolla, olisin päätynyt tunnilta ihan erilainen tunne mielessä. No, näitä tulee ja näitä menee. Ehkä se paranee tästä :) (Vaikka tämä tunti meni näin, ei tarkoita, että Aapo ei olisi enää lempihevoseni, päin vastoin, teen lisää töitä kehittyäkseni!)
Seuraavaksi Nellin tunnilla tehtiin tehokkaita aktivointiharjoituksia. Tarkoitus oli ensin pysähtyä käynnistä, peruuttaa ja sitten jatkaa suoraan ravia. Päätettiin myös sitten vaihtaa se laukkaan. Nelli oli tosin aluksi vähän päiväunilla vielä, mutta hyvin se siitä virkistyi! <3
Sitten tosiaan tehtiin kahdeksikolla puolet ympyrästä harjoitusravia, puolet ympyrästä käyntiä ja sen jälkeen laukannosto pitkälle sivulle. Tämä tehtävä onnistui hienosti, vaikka välillä jouduin tekemään vähän terävämmät laukka-avut. Olin iloinen siitä, että onnistuin pitämään laukan yllä ja tein jopa pääty-ympyrän laukassa! Voi kuulostaa jollekin itsestäänselvyydeltä, mutta Nelli on sen verran etupainoinen, että se helposti pudottaa raville ympyröillä. Tai sitten se johtuu ratsastajasta. Havaduin taas Nellin ihanaan ja pyörivään laukkaan! <3
Tein välissä pohkeenväistöjä ja taivutuksia ihan huvikseni, kun muut olivat tehtävällä. Teen tätä melkein joka tunti, tuntuu, ettei siitä kyllä mitään haittaakaan ole, jos hevonen on terve.
Tehtiin sitten vielä harjoitusravissa kahdeksikon toinen ympyrä. Toiselle ympyrälle ja siitä eteenpäin oli tarkoitus nostaa laukka. No, eihän se heti noussut, mutta nousi vähän myöhässä kuitenkin. Taivutukset, tai ehkä asetukset paremmin, onnistuivat tosi hyvin, Nelli on tosi helppo ratsastettava niissä.
Ilikan tunti puolestaan oli ehkä kehittävä, jos niin voi sanoa.
Opin muun muassa sen, että jo pieni reiden tietoinen jännitys voi muuttaa hevosen kulkureittiä. Ja, huomasin sen, että lähdin taas laukassa ja erityisesti laukannostossa nojaamaan eteenpäin. No, nekin korjasin melkein kokonaan, kunhan ensin olin huomannut virheeni. Ilikan ravi on haastava, kun se on niin iso askeleinen, niin siinä oli vaikea keventää. Osaksi myös jalkojeni jännitys vaikutti siihen, että jalustimet lähtivät välillä pois, myös laukassa. Ulko-ohjan tuki taas tuli tunnilla esille, tai siis itse muistin sen. Ja katse, oli kummallista, miten alkutunnista Ilikka ei meinannut kääntyä ilman ohjaa, mutta jäähdyteltäessä se kääntyi jo katseen avulla. Tämä voi johtua myös aktiivisuudesta, eli opettajani käski minun laittaa se hevonen ravaamaan aktiivisemmin (ei siis nopeammin). Sekin tuli huomattua, miten niin epäaktiiviseen raviin on tottunut.
Tultiin laukassa ja ravissa puomeja. Ravissa puomit menivät hyvin, mutta laukassa Ilikka vähän kaahotti eteenpäin. Siinä minulla on kyllä kehitettävää saada se hevonen pysymään nahoissaan, kun se kaahottaa. Se johtui juurikin siitä mistä puhuin aikaisemmin, eli siitä että nojasin liikaa eteenpäin, jolloin myös istuntani kärsi. Jännitin vahingossa myös vähän jalkojani, jolloin toinen jalustimistani tippui... :D
Lopeteltiin kuitenkin suhteellisen hyvään suoritukseen ja olen siitäkin iloinen, että osasin korjata istuntaani niin lyhyessä ajassa enemmän taakse ja tiiviimmäksi ja rentouttaa reisiäni. Lisäksi tein myös puolipidätteitä ja olin aika tarkka, etten lukittanut kyynärpäätäni vetämään yhtäjaksoisesti.
Sellainen jännä juttu kävi loppuraveissa jäähdytellessä, kun aluksi ärsyynnyin hiukan siitä, ettei Ilikka kuunnellut puolipidätteitäni ja otin muutaman seuraavan pidätteen vähän reilummin. Ilikka kyllä sitten huomasi ja hidasti. Opettajani sitten sanoi, että anna Ilikan mennä, sillä on iso askel, jotta se saa ravattua kunnolla.
Minusta on jotenkin ihana huomata, miten olen kerrankin saanut jotain konkreettista aikaan, että opettajakin huomaan tempoeroa. Tosin, ehkä ei repimällä ohjista saa kaikilla hevosilla tuloksia, se ei ole hyvä tapa. Hellitin sitten ohjia vähitellen ja kohta ravasin ihan ilman ohjia. Kääntelin ja tein voltteja Ilikan kanssa. Sanoisin, että tein töitä oikeasti, mutta nautin siitä, mitä tein! :) <3
Näkyillään kun ehditään!
- Annika-
ps. Materiaalia tunnista en ole saanut pitkään aikaan, koska puhelimeni ja kameran akku ovat tällä hetkellä rikki, enkä tiedä varmasti, milloin saan ne korjattua. :(
Täytyy ihan alkuun kertoa, että pääsin hiihtolomalla ruunaamaan yhtä kaksivuotiasta oria, ja se oli kyllä mielenkiintoinen ja avartava reissu :) Vielä en ole kunnolla päässyt tekemään tallitöitä, mutta aion kysellä lähipäivinä kysellä, mitä sinne tallille kuuluu, jossa käyn työskentelemässä. En tosiaan ole kerennyt postaamaan piiitkään aikaan, koska lukio vie kaiken huomioni, kun haluaisin oikeasti eläinlääkäriksi. En tiedä, tiesittekö siitä, mutta siinäpä teille vähän informaatiota tulevaisuuden suunnitelmastani :)
Tepalla, Nellillä, Aapolla ja Iilikalla olen ratsastellut viime ratsastustunnit. Tepalla oon siis ratsastanut kaksi kertaa viime aikoina ja ne kerrat oli kyllä täysin toistensa vastakohtia. Ensimmäisellä kerralla Tepa oli tosi miellyttävä ja reipas. Mutta tämä toinen kerta ei sitten kerrakseen onnistunut. Jäin taas liikaa paukuttamaan pohkeilla turhautuneena. Jonkinlainen laukka sieltä kuitenkin nousi ja siitä olen kyllä iloinen! :) Tepahan oli sitten karsinassa ihana oma itsensä <3.
Aapon tunti oli kyllä hiukan rasittava, jos totta puhutaan. Aapo laukkasi hyvin, mutta juoksi alta pois pohkeenväistössä, kun yritettiin tehdä ensin käynnissä ja sitten ravissa keskihalkaisijalta uralle pohkeenväistöä. Se oli suurimmaksi osaksi omaa osaamattomuuttani, kun vahingossa nousin satulasta, jolloin istunnasta tuli väljä ja siten huono.
Aapoa siis ratsastetaan paljon istunnalla, eikä ohjista repimällä (johon kylläkin joskus syyllistyn, tälläkin kerralla). Tiedän, että jossittelu on turhaa, mutta jos vain olisin antanut Aapon ravata kunnolla ja venyttää kaulaa sekä jäähdytellä hevonen kunnolla, olisin päätynyt tunnilta ihan erilainen tunne mielessä. No, näitä tulee ja näitä menee. Ehkä se paranee tästä :) (Vaikka tämä tunti meni näin, ei tarkoita, että Aapo ei olisi enää lempihevoseni, päin vastoin, teen lisää töitä kehittyäkseni!)
Seuraavaksi Nellin tunnilla tehtiin tehokkaita aktivointiharjoituksia. Tarkoitus oli ensin pysähtyä käynnistä, peruuttaa ja sitten jatkaa suoraan ravia. Päätettiin myös sitten vaihtaa se laukkaan. Nelli oli tosin aluksi vähän päiväunilla vielä, mutta hyvin se siitä virkistyi! <3
Sitten tosiaan tehtiin kahdeksikolla puolet ympyrästä harjoitusravia, puolet ympyrästä käyntiä ja sen jälkeen laukannosto pitkälle sivulle. Tämä tehtävä onnistui hienosti, vaikka välillä jouduin tekemään vähän terävämmät laukka-avut. Olin iloinen siitä, että onnistuin pitämään laukan yllä ja tein jopa pääty-ympyrän laukassa! Voi kuulostaa jollekin itsestäänselvyydeltä, mutta Nelli on sen verran etupainoinen, että se helposti pudottaa raville ympyröillä. Tai sitten se johtuu ratsastajasta. Havaduin taas Nellin ihanaan ja pyörivään laukkaan! <3
Tein välissä pohkeenväistöjä ja taivutuksia ihan huvikseni, kun muut olivat tehtävällä. Teen tätä melkein joka tunti, tuntuu, ettei siitä kyllä mitään haittaakaan ole, jos hevonen on terve.
Tehtiin sitten vielä harjoitusravissa kahdeksikon toinen ympyrä. Toiselle ympyrälle ja siitä eteenpäin oli tarkoitus nostaa laukka. No, eihän se heti noussut, mutta nousi vähän myöhässä kuitenkin. Taivutukset, tai ehkä asetukset paremmin, onnistuivat tosi hyvin, Nelli on tosi helppo ratsastettava niissä.
Ilikan tunti puolestaan oli ehkä kehittävä, jos niin voi sanoa.
Opin muun muassa sen, että jo pieni reiden tietoinen jännitys voi muuttaa hevosen kulkureittiä. Ja, huomasin sen, että lähdin taas laukassa ja erityisesti laukannostossa nojaamaan eteenpäin. No, nekin korjasin melkein kokonaan, kunhan ensin olin huomannut virheeni. Ilikan ravi on haastava, kun se on niin iso askeleinen, niin siinä oli vaikea keventää. Osaksi myös jalkojeni jännitys vaikutti siihen, että jalustimet lähtivät välillä pois, myös laukassa. Ulko-ohjan tuki taas tuli tunnilla esille, tai siis itse muistin sen. Ja katse, oli kummallista, miten alkutunnista Ilikka ei meinannut kääntyä ilman ohjaa, mutta jäähdyteltäessä se kääntyi jo katseen avulla. Tämä voi johtua myös aktiivisuudesta, eli opettajani käski minun laittaa se hevonen ravaamaan aktiivisemmin (ei siis nopeammin). Sekin tuli huomattua, miten niin epäaktiiviseen raviin on tottunut.
Tultiin laukassa ja ravissa puomeja. Ravissa puomit menivät hyvin, mutta laukassa Ilikka vähän kaahotti eteenpäin. Siinä minulla on kyllä kehitettävää saada se hevonen pysymään nahoissaan, kun se kaahottaa. Se johtui juurikin siitä mistä puhuin aikaisemmin, eli siitä että nojasin liikaa eteenpäin, jolloin myös istuntani kärsi. Jännitin vahingossa myös vähän jalkojani, jolloin toinen jalustimistani tippui... :D
Lopeteltiin kuitenkin suhteellisen hyvään suoritukseen ja olen siitäkin iloinen, että osasin korjata istuntaani niin lyhyessä ajassa enemmän taakse ja tiiviimmäksi ja rentouttaa reisiäni. Lisäksi tein myös puolipidätteitä ja olin aika tarkka, etten lukittanut kyynärpäätäni vetämään yhtäjaksoisesti.
Sellainen jännä juttu kävi loppuraveissa jäähdytellessä, kun aluksi ärsyynnyin hiukan siitä, ettei Ilikka kuunnellut puolipidätteitäni ja otin muutaman seuraavan pidätteen vähän reilummin. Ilikka kyllä sitten huomasi ja hidasti. Opettajani sitten sanoi, että anna Ilikan mennä, sillä on iso askel, jotta se saa ravattua kunnolla.
Minusta on jotenkin ihana huomata, miten olen kerrankin saanut jotain konkreettista aikaan, että opettajakin huomaan tempoeroa. Tosin, ehkä ei repimällä ohjista saa kaikilla hevosilla tuloksia, se ei ole hyvä tapa. Hellitin sitten ohjia vähitellen ja kohta ravasin ihan ilman ohjia. Kääntelin ja tein voltteja Ilikan kanssa. Sanoisin, että tein töitä oikeasti, mutta nautin siitä, mitä tein! :) <3
Näkyillään kun ehditään!
- Annika-
ps. Materiaalia tunnista en ole saanut pitkään aikaan, koska puhelimeni ja kameran akku ovat tällä hetkellä rikki, enkä tiedä varmasti, milloin saan ne korjattua. :(
