Hot Finale "Kerttu"

Moikka taas!

Alotan varmaan aina tolla samalla tervehdyksellä mutta ihan sama :D

Kävin eilen ratsastamassa. En aluksi tiennyt menikö hyvin vai huonosti, mutta loppujen lopuksi se oikeasti meni ihan hyvin. Täydellistä se ei ollut mutta ensimmäistä kertaa ratsastin Kertulla.

Kerttu on tummanruunikko 14-vuotias tamma ja ainakin 155cm korkea. Kerttu on pitkälle koulutettu, mutta voin kyllä sanoa että ei mikään helpoin hevonen.

Eli siis tunnilla oli suunnitelmissa vasta- ja myötäasetuksia, harjoitusravia, pysähdyksiä ravista pysähdyksiin ja liikkeelle lähtemisiä pysähdyksistä raviin. Ja tietenkin laukat :)

Jo alussa tajusin että Kerttu ei todellakaan ole mikään erityisen eteenpäinpyrkivä hevonen, mutta se oli ihan hyvä tässä vaiheessa koska jännitin paljon ratsastamista.

No kyllä me liikkeelle päästiin ja jopa raviin :D Kertun ravi oli töksähtelevää ja siitä Heidi sanoikin että silloin se liikkuu hitaasti. 

Tehtävät oli hankalia, vaikka ne kuulosti ihan helpoilta. Taas arvostus kouluratsastajia nousee pilviin, kun tajuaa miten hankalaa se oikeasti on.

Kerttu oli nihkeä välillä ja monesti kun pysähdyin, se nyki ohjia ja lähti peruuttamaan. Nuo virheet on taas mun omia, miksi en laittanut hevosta töihin. Kerttu turhaantu siitä myös kun sähelsin niiden ohjien kanssa. Tähän auttaa pelkästään ratsastaminen ja hauskanpito! Ei se oikeasti ole niin vakavaa, vaikka aina ei menisikään nii hyvin.

Eihän se edes mennyt huonosti vaan tuli ihan hyviäkin pätkiä. Positiivinen yllätys oli että Kerttu taipui tosi hyvin ympyröillä ja myötä- ja vastataivutuksissa(kunhan vain itse muistin pohkeen).
Laukka oli hieman nihkeä ja Kerttu ei aina nostanut koska mulla oli liian epätasaiset avut, mutta muutama hyvä nosto tuli :)

Haluan ehdottomasti mennä Kertulla vielä koska niin osaava ja opettavainen hevonen on kyseessä. Tosin mun pitää vaan muistaa olla puskematta hevosta liikkeelle(se ei auta) ja pitää jalat ja kädet vakaina.

Tällaista tällä kertaa, vähän sekava ja pitkä, mutta tänne on tarkoituskin kertoa miten meni :D

-Annika-

p.s. Kuvaajaa en ehtinyt kysyä, sen verran kiire tuli, pahoittelut jälleen... :(

Ja sitten vähän oppimista :D

Moi vaan!

Taas lauantaina kävin ratsastelemassa ja meni.. ihan hyvin (muutamaa epäkohtaa lukuunottamatta).
Sain ratsastaa Nellillä ja ihan iloinen olin vaikka jännittikin edellisen vähän vilkkaamman tunnin jälkeen.
Nelli oli vähän ärtyisällä päällä kun keskeytin sen syömästä ja tulin vain kyselemättä harjaamaan. Pitäisi ehkä antaa hevosen tulla itse tervehtimään mutta unohdin silloin tämän.
Sain kuitenkin varusteet päälle ja ponin talutettua maneesiin vaikka se levottomana nyki päätänsä.

Tunti aloitettiin ihan normaalisti verryttelemällä ja tekemällä pysähdyksiä ja voltteja. Rehellisesti sanoen en tehnyt tarpeeksi voltteja ja sitten alettiinkin jo ravaamaan.

Tehtiin komikaarisessa kiemuraurassa ravissa taivutuksia sisään. Tässä kohtaa tuli sitten ongelma. Nelli kyttäilee herkästi suuntaan jos toiseen enkä aina tiedä, pelleileekö se vai säikkyykö se oikeasti. Oikeastaan sillä ei ole niinkään väliä, koska pitäisi saada hevonen keskittymään aivan muuhun asiaan kuin auringonvalon aiheuttamaan varjoon :D
Nelli ei siis halunnut mennä maneesin toiseen päätyyn muuta kuin toisen hevosen perässä tai ajettuna sinne. Oma moka se ehkä on kun en osaa aina olla kovin aktiivisena ja oma-aloitteisena ratsastamassa hevosta niin että sen mielenkiinto säilyy. Ainahan samat asiat eivät toimi samoihin hevosiin, mutta niitä voi kokeilla.
Musta tuntuu että Nellin kanssa pitäisi tehdä vaikka niitä voltteja, taivutuksia ja pohkeenvästöjä että se unohtaisi pelleilyn ja keskittyisi. Ja jos se ei halua mennä toiseen päätyyn niin tekee muuta toisessa päässä ja hiljalleen viedä hevosta toiseen päätyyn. Eikä pakottaa sitä suoraa ongelmaan ja taistelemaan kuka määrää suunnan(kuten minä tein)

Täytyy sanoa että jännitin myös menemistä maneesin toiseen päähän, koska pelkäsin että Nelli lähtee käsistä ja tipun. Mutta mitä sitten vaikka tippuisin? Nousen ylös, otan ponin kiinni ja nousen takaisin selkään ja jatkan ratsastamista(ellei mitään käy). Ja miksi pelätä tippumista tai epäonnistumista? eihän siitä muuta kuin opi.
Monesti tulee mieleen että miksi edes ratsastan(jos epäonnistun pahasti), enhän ole edes kovin hyvä. Ja menetän hermoni joskus jos joku ei onnistu millään.
No tottakai ratsastan! Ratsastus on haastavaa mutta palkitsevaa. Hevoset ovat meidän peilikuviamme, ne opettavat meitä tavalla tai toisella. Ratsastus on mun mielestä tosi opettavainen laji, enkä jätä ratsastusta tai hevosia yhden tunnin takia :D

-Annika-