Sinne sun tänne?

Heii!

Oon ratsastellu kesälomalla vielä pitämättä taukoa, nyt tuli hyvä hetki kirjoittaa tunneista :)

HD:lla eli Heliodoralla tunti meni hienosti, vaikkakin oli välillä hankala pitää laukkaa yllä. Tamma on mahtava siitä, että se reagoi istuntaan ja katseeseen herkästi. Tästä syystä pysähdykset ja reitit oli enimmäkseen onnistuneita. Tosin oli muutama hetki, jolloin HD kokeili minua, kun se pysähtyi eikä suostunut kulkemaan pyytämääni reittiä. Voihan myös olla, etteivät apuni olleet tarpeeksi selvät tai miellyttävät. Tai onhan muita syitä miljoonia, mutta ensimmäiseksi nämä tulivat mieleen.

Mikon tunti oli aika vääntämistä, kun oikeasti ratsastin tosi rumasti. Asiaan vaikutti se, että en muista olleeni aluksikaan ollut kovin hyvällä tuulella, kun nousin selkään. Muistan vain repineeni Mikkoa suusta ja paukuttaneeni pohkeilla ja raivonneeni mielessäni, kuinka mikään ei onnistu. Hävettää vieläkin, miten en osaa ajatella asioista positiivisella tavalla, työstää hevosta tai ajatella jokaista tuntia ja hevosta yksilöllisenä. Sähläsin suurimmaksi osaksi selässä, eikä se ollut Mikosta varmaan kovin miellyttävää. Harmittaa, mutta tähän ei saa jäädä miettimään, vaan kehittymään. Hankalia haastavia hevosia pitää ratsastaa olemalla nopea, pehmeä ja tarkka avuista, sillä yleensä ne ovat lahjakkaita hevosia. Ne koukuttavat omalla tavallaan, sillä jos osaa jollain sellaisella ratsastaa hyvin, voi sanoa, että on kehittynyt. Ja sitä minä haluan jos jotain. Eli tämän tunnin kehityspisteisiin kuuluu pehmeys, jännityksen rentoutus, oikeanlainen pukeutuminen (oli tosi kuuma), työstäminen sekä kehonkoordinaatiokyky sekä oikea asenne haastavilla hevosilla ratsastukseen.

Ritvan tunti meni viime viikolla taas tosi hyvin, vaikkakin poni oli jo aiemmalta tunnilta väsähtänyt. Ritva oli tosi miellyttävä kuolaimelle, mistä pidän paljon Ritvassa! Laukat nousi tosi hyvin, Ritva yritti oikeasti paljon, koska tunsin, että se oli jo väsynyt. Ulkopohje ei mennyt täysin läpi, mutta jonkinlaisia ympyröitä sain aikaan. Taivutukset menivät ihanan hyvin, johtuen varmaan pohkeenväistöistä. Eli, ne pohkeenväistöt eivät varmasti olleet täydelliset, sellaisia kiemuroita, välillä tahti vaihteli suurestikin ja vääntelehdin satulassa milloin minkäkinlaisessa asennossa. Mentiin välillä valehtelematta suoraan ja välillä ei liikuttu eteenpäin ollenkaan, vaan suoraan sivusuunnassa.
Se hyvä juttu tässä kyllä on, että sain työstettyä aika hyvin pohkeenväistöjä ja ihan kohtalaisia sieltä tulikin :) Yksi jopa ravissakin :D

Tänään on tiistai ja on myös ratsastustuntini, joten sitä odotellessa! <3

Tässä ensi viikolla lähden Gotlantiin, joten yritän saada myös sieltä kuvia. Käyn nimittäin sielläkin ratsastamassa :) Mukavaa kesäloman jatkoa teille!

-Annika-

Midnight Magic&Ritmo

Hello again!

Ja hyvää kesälomaa kaikille!

Ainakin minulle on todella tullut tarpeen kesäloma, olen jo käynyt ties kuinka monta kertaa jo rannalla uimassa, yökylässä, lenkkeillyt ja telttaillut. Mutta parastahan on tietty ollut ratsastus, sillä olen saanut uuden lempparin hevosten joukosta, Mikon.

Päätin nyt kirjoittaa tuntien sijaan hevosista ja asioista, joissa olen kehittynyt ja joissa minulla on vielä harjoiteltavaa, näin ihan vaihtelun vuoksi.

Mikko eli Midnight Magic on suklaanruskea hoikka poni, jolla on valkoinen tähti päässä ja ainakin takajaloissa sukat. Mikko on noin 15-vuotias Newforestin poni, siis ruuna. Luonteeltaan poni ei ole ihan sitä, miltä se päällepäin saattaisi näyttää (eli siis pienten lasten silittelyponi), ehei. Mikko on herkkä ja tarkka siitä kuka koskee ja mihin ja osaa kyllä testata hoitajaansa. Ratsastaessa Mikko kuuliainen ja reipas, innostuu herkästi esteistä ja laukkaamisesta. Ei ole kuitenkaan sellainen, joka ei kuuntele pidätteitä. Minulle on joskus vaikeaa saada Mikko kääntymään, kun unohdan käyttää ulkoapuja ensin. Se on yksi niistä asioista, joissa haluaisin kehittyä. Istuntaan Mikko vastaa tosi hyvin, sillä laukassa täytyy istua takaa tosi hyvin, jotta poni pysyy kuosissa. Laukka on tosin aivan upea, pehmeä ja keinuva, kyllä tykkään! <3

Ritvasta en ole varmaan vielä kertonut (tai ehkä olen, en muista), mutta kerronpa kuitenkin. Ritva eli oikealta nimeltään Ritmo on kulomusta noin 12-vuotias eestinhevostamma. Säkäkorkeutta Ritvalla on 147 cm eli ei ihan hevosen kokonen virallisesti :D Ritva on karsinassa ihana, rauhallinen, vaikkakin tunnille lähettäessä sitä tympii lähteä taas (Mikkoa myös!! :D). Ritva tekee kaiken paljoa kyselemättä kun ollaan karsinassa. Ratsailla Ritva on ehkä vähän vaikeampi kuin se näyttää. Voisin lisätä tähän väliin, että monestihan se niin on. Mutta kuitenkin, Ritva on reipas, mutta pohkeella ratsastettava. Ulkoapujen kanssa pitää olla tarkkana, myös Mikon kanssa. Ohjaustuntuma on yleensä tosi pehmeä ja Ritva myötää helposti niskastaan. Rytmin ja aktiivisuuden kanssa minulla on yleensä Ritvan kanssa ongelmia, joskus se vain lipsuu. Ritva on kyllä myös nokkela, joten se osaa kokeilla ratsastajaansa, varsinkin erilaisilla kiemuraisilla tehtävillä. (Koettu on... :D) Tykkään myös Ritvan laukasta, sekin nostaa laukan hyvin, kuten Mikkokin. Oikein miellyttävä poni kuitenkin kokonaisuudessaan. <3

Kehitysaskeleita (en siis tee näitä täydellisesti, mutta olen siis vain kehittynyt omasta mielestäni näissä): Laukannosto, laukassa istuminen, hiukan hiukan kärsivällisyys :DD, jalkojen myötääminen hevosen liikkeitä ja ehkä koko kropankin. Tähän on varmaan jotain pientä tai suurenpaa lisättävää, mutten nyt satu vain niitä muistamaan. Ehkä asenne yhteistyön muodostamiseen erilaisten hevosten kanssa?

Totta. Kuva googlesta

Kehitettävää: Keskellä istuminen kulmissa, taivutukset, ulkoavut (ulko-ohja ja ulkopohje), kireiden lihasten reuntouttaminen, jännityksen rentouttaminen varsinkin ennen tuntia. kun se joskus yltyy vähän liikaa. Johtuu varmaan siitä, ettei minulla ole muuta ohjelmaa päivälle, kuin ratsastus, joten mietin koko ajan ratsastusta ja sitä mitä tunnilla tai sitä ennen voisi tapahtua. Nyt kun kirjoitan tuon, se tuntuu ihan naurettavan pieneltä asialta. Lisäksi rytmi sekä tasainen, joustava ja pehmeä kuolaintuntuma. Haluaisin myös oppia käyttämään pohjeapuja tehokkaasti, siis niin, että pohjeavun toimivuus säilyy läpi tunnin, eikä hevonen/poni turru pohkeelle tunnin loppua kohden. Istunta, se on minulle luultavasti ikuinen kehitettävä asia, en oikeastaan vielä tiedä millainen sen pitäisi käytännössä olla, mutta luultavasti hevosen/ponin liikkeitä myötäilevä, vakaa ja tarvittaessa tiivis. Asentoa voin aina parantaa, tähän voisi auttaa peili. Olen tätä aina miettinyt, ehkä minun pitäisi antaa palautetta (ei negatiivisessa mielessä, vaan siksi, että ratsastajat voisivat nähdä virheensä asennoissa ja korjata ne, jotta he kehittyisivät hyvin ratsastajana). Kanna kädet, kantapäät alas, katse eteen/minne matka, selkä suorana (ei kumarana tai notkona), kyynärpäät 90 asteen kulmassa, joista menee kädet suorassa linjassa ohjien kanssa hevosen suuhun, ranteet suorana, kantapäiden, takamuksen ja pään kautta kulkee suora linja, varpaat osoittavat suoraan eteen (tämä!!), jalat kietoutuvat hevosen ympäri, mutteivät purista, alapohje on paikallaan lähellä hevosen kylkeä, reidet ovat rennot ja myötäävän hevosen liikkeitä, vatsalihakset tukevat ratsastajan kehoa, napa kohti selkärankaa, hengitys, koko keho on siis jäntevä eli niin rento kuin voi, muttei menetä tasapainoaan ja on nopea apujen kanssa. Lisäksi puolipidätteet,pohkeenväistö, keho suoraan liikkeissä, tiet sekä vielä toistamiseen apujen nopeampi käyttö niin, että olen hevosta ennen korjaamassa virhettä, joka on luultavimmin tulossa. Lisäksi apujen käyttäminen tasapainossa, erityisesti suoran tien ratsastuksen lisäksi myös kulmissa ja käännöksissä. Ja aktiivisuus. Näitähän kyllä löytyy, kun niitä etsii! :)

Huomasin, että taitavat ratsastajat ovat vakaita ja ratsastavat aina hevosta ja sitä ratsastuskertaa yksilöllisesti. Eli he siis ottavat asioita huomioon paljon ja ovat valmiita kehittymään koko tunnin ajan yhteistyötä hevosen kanssa, eivätkä luovuta. He osaavat nauttia tästä. Minä yritän pitää tämän mielessä.

Näyttää siltä, että minulla on vielä paljon edessä, ehkä voi olla jonkun mielestä vähän lannistavaa, mutta uskokaa tai älkää, olen sitäkin innoissani jatkamaan. En aio lopettaa näin rakasta harrastusta. <3

They do. Kuva googlesta

- Annika-

ps. Kirjoittamistahan tuota näyttää syntyvän, ja minulla olisi vielä kuviakin ja ehkä niitä viedoitakin, kunhan saisin aikaiseksi laittaa ne koneelle. Sitten kun minulla on aikaa ja energiaa. Niin usein kuultua, vai mitä? Jos kuitenkin haluat nähdä edes yhden kuvan jostakin tunnista, minulla on Instagramissa käyttäjä nimeltä annikaa00. Voit seurata minua siellä, jos tykkäät.

Ei kaikki ole täydellistä ja pysyvää

Moi taas,

En tiedä milloin viimeksi olen kirjoittanut ja mistä, mutta nyt kirjoitan vain tämän päivän tunnista. Eli sain siis toivomani hevosen Aapon, jolla siis olen ratsastanut useat kerrat. Sehän on ollut yksi suosikeistani. Tämän päivän tunti ei mennytkään ihan niin kuin odotin, mutta ei sentään ihan huono ollut. Pitää kyllä myöntää, että oli hermot olivat koetuksella ratsastaessa. Olen silti iloinen siitä, että tämänhetkinen ratsastuksenopettajani ymmärsi minua hyvin ja sanoi, että ei ole väärin menettää hermoja, kun on kauan yrittänyt kaikkensa. Olemmehan sentään ihmisiä.

Mutta nyt asiaan. Oli jotenkin ihanaa nähdä Aapoa pitkästä aikaa, kuin vanhaa ystävää (vaikkei Aapo olekaan vanha :D). Karsinassa se oli kultainen itsensä, rauhallinen ja rento. Pidän oikeastaan nykyään hevosten harjaamisesta, kun se on niin rauhoittavaa tämän kiireen keskellä opiskellessa.
Talutettiin sitten hevoset maneesiin ja noustiin selkään. Selkäännousu on aina se kohokohta, kun tuntee oikeasti, millaista on hevosen selässä, tuntee sen jokaisen liikkeen, askelrytmin ja sen lennokkuuden.

Aloitettiin tunti ihan lämmittelyllä, eli ravissa tehtiin voltteja. Aapo oli ihanan rauhallinen ja kuuliainen. Sitten alettiin tekemään itse tehtävää, eli pohkeenväistöjä pitkän sivun keskiosasta lyhyen sivun keskiosaan, josta jatkettiin seuraavalle pitkän sivun keskiosaan, josta taas väistettiin lyhyen sivun keskiosaan. Tässä kohdassa Aapo ei enää kuunnellutkaan pidätteitä/turtui niille ja pakeni pohjetta lisäämällä vauhtia. Eli siis juoksi alta pois. Monen yrityskerran jälkeen kysyin opettajalta mitä voin tehdä ja hän sanoi, että teet silloin puolipidätteitä, kun hevonen kiihdyttää. Jouduin koko ajan muistuttamaan itselleni, etten saa jäädä vetämään suusta, vaan tekemään hetkellisiä pidätteitä. Jouduinkin ottamaan riuskammin aluksi suusta, joka sitten kostautui myöhemmin, kun se ns. jäi käsiini päälle. Tunti oli rankka, mutta tein väistöt ja siitä olen aika iloinen. Vaikka oli hermoromahduksen partaalla, pystyin vielä kokoamaan itseni ja yrittämään. Voisin sanoa miljoona eri syytä, miksi hevoset ovat hyväksi ihmisille, mutten jaksa kirjoittaa niitä kaikkia tähän. Minua Aapo ja lukuisat muut hevoset ovat opettaneet (ja opettavat vieläkin) pitämään hermot kylmänä ja olemaan kärsivällinen tilanteesta riippumatta.

Hevoset ovat silti lähellä sydäntäni, vaikka näin käykin.

Joskus tuntuu, että miten hevoset eivät ole vihaisia meille, kun me epäonnistumme ja satutamme hevosia pahasti? Miten ne jaksavat olla niin anteeksiantavaisia? En luultavasti löydä näihin kysymyksiin vastauksia, enkä tiedä, haluanko edes tietää.

Ehkä ensi kerralla paremmin. Toivottavasti ulkoiset asiat, kuten koulu ja muu eivät vaikuta ratsastukseeni sitten kuten tänään kävi. On nimittäin aika rankkaa tällä hetkellä. Motivaationi ei suinkaan hiivu mihinkään, päinvastoin, haluan oppia tämän asian, se kehittää.

-Annika-

Vähän miten sattuun

Heippa taas!

Täytyy ihan alkuun kertoa, että pääsin hiihtolomalla ruunaamaan yhtä kaksivuotiasta oria, ja se oli kyllä mielenkiintoinen ja avartava reissu :) Vielä en ole kunnolla päässyt tekemään tallitöitä, mutta aion kysellä lähipäivinä kysellä, mitä sinne tallille kuuluu, jossa käyn työskentelemässä. En tosiaan ole kerennyt postaamaan piiitkään aikaan, koska lukio vie kaiken huomioni, kun haluaisin oikeasti eläinlääkäriksi. En tiedä, tiesittekö siitä, mutta siinäpä teille vähän informaatiota tulevaisuuden suunnitelmastani :)

Tepalla, Nellillä, Aapolla ja Iilikalla olen ratsastellut viime ratsastustunnit. Tepalla oon siis ratsastanut kaksi kertaa viime aikoina ja ne kerrat oli kyllä täysin toistensa vastakohtia. Ensimmäisellä kerralla Tepa oli tosi miellyttävä ja reipas. Mutta tämä toinen kerta ei sitten kerrakseen onnistunut. Jäin taas liikaa paukuttamaan pohkeilla turhautuneena. Jonkinlainen laukka sieltä kuitenkin nousi ja siitä olen kyllä iloinen! :) Tepahan oli sitten karsinassa ihana oma itsensä <3.

Aapon tunti oli kyllä hiukan rasittava, jos totta puhutaan. Aapo laukkasi hyvin, mutta juoksi alta pois pohkeenväistössä, kun yritettiin tehdä ensin käynnissä ja sitten ravissa keskihalkaisijalta uralle pohkeenväistöä. Se oli suurimmaksi osaksi omaa osaamattomuuttani, kun vahingossa nousin satulasta, jolloin istunnasta tuli väljä ja siten huono.
Aapoa siis ratsastetaan paljon istunnalla, eikä ohjista repimällä (johon kylläkin joskus syyllistyn, tälläkin kerralla). Tiedän, että jossittelu on turhaa, mutta jos vain olisin antanut Aapon ravata kunnolla ja venyttää kaulaa sekä jäähdytellä hevonen kunnolla, olisin päätynyt tunnilta ihan erilainen tunne mielessä. No, näitä tulee ja näitä menee. Ehkä se paranee tästä :) (Vaikka tämä tunti meni näin, ei tarkoita, että Aapo ei olisi enää lempihevoseni, päin vastoin, teen lisää töitä kehittyäkseni!)

Seuraavaksi Nellin tunnilla tehtiin tehokkaita aktivointiharjoituksia. Tarkoitus oli ensin pysähtyä käynnistä, peruuttaa ja sitten jatkaa suoraan ravia. Päätettiin myös sitten vaihtaa se laukkaan. Nelli oli tosin aluksi vähän päiväunilla vielä, mutta hyvin se siitä virkistyi! <3
Sitten tosiaan tehtiin kahdeksikolla puolet ympyrästä harjoitusravia, puolet ympyrästä käyntiä ja sen jälkeen laukannosto pitkälle sivulle. Tämä tehtävä onnistui hienosti, vaikka välillä jouduin tekemään vähän terävämmät laukka-avut. Olin iloinen siitä, että onnistuin pitämään laukan yllä ja tein jopa pääty-ympyrän laukassa! Voi kuulostaa jollekin itsestäänselvyydeltä, mutta Nelli on sen verran etupainoinen, että se helposti pudottaa raville ympyröillä. Tai sitten se johtuu ratsastajasta. Havaduin taas Nellin ihanaan ja pyörivään laukkaan! <3

Tein välissä pohkeenväistöjä ja taivutuksia ihan huvikseni, kun muut olivat tehtävällä. Teen tätä melkein joka tunti, tuntuu, ettei siitä kyllä mitään haittaakaan ole, jos hevonen on terve.
Tehtiin sitten vielä harjoitusravissa kahdeksikon toinen ympyrä. Toiselle ympyrälle ja siitä eteenpäin  oli tarkoitus nostaa laukka. No, eihän se heti noussut, mutta nousi vähän myöhässä kuitenkin. Taivutukset, tai ehkä asetukset paremmin, onnistuivat tosi hyvin, Nelli on tosi helppo ratsastettava niissä.

Ilikan tunti puolestaan oli ehkä kehittävä, jos niin voi sanoa.
Opin muun muassa sen, että jo pieni reiden tietoinen jännitys voi muuttaa hevosen kulkureittiä. Ja, huomasin sen, että lähdin taas laukassa ja erityisesti laukannostossa nojaamaan eteenpäin. No, nekin korjasin melkein kokonaan, kunhan ensin olin huomannut virheeni. Ilikan ravi on haastava, kun se on niin iso askeleinen, niin siinä oli vaikea keventää. Osaksi myös jalkojeni jännitys vaikutti siihen, että jalustimet lähtivät välillä pois, myös laukassa. Ulko-ohjan tuki taas tuli tunnilla esille, tai siis itse muistin sen. Ja katse, oli kummallista, miten alkutunnista Ilikka ei meinannut kääntyä ilman ohjaa, mutta jäähdyteltäessä se kääntyi jo katseen avulla. Tämä voi johtua myös aktiivisuudesta, eli opettajani käski minun laittaa se hevonen ravaamaan aktiivisemmin (ei siis nopeammin). Sekin tuli huomattua, miten niin epäaktiiviseen raviin on tottunut.
Tultiin laukassa ja ravissa puomeja. Ravissa puomit menivät hyvin, mutta laukassa Ilikka vähän kaahotti eteenpäin. Siinä minulla on kyllä kehitettävää saada se hevonen pysymään nahoissaan, kun se kaahottaa. Se johtui juurikin siitä mistä puhuin aikaisemmin, eli siitä että nojasin liikaa eteenpäin, jolloin myös istuntani kärsi. Jännitin vahingossa myös vähän jalkojani, jolloin toinen jalustimistani tippui... :D
Lopeteltiin kuitenkin suhteellisen hyvään suoritukseen ja olen siitäkin iloinen, että osasin korjata istuntaani niin lyhyessä ajassa enemmän taakse ja tiiviimmäksi ja rentouttaa reisiäni. Lisäksi tein myös puolipidätteitä ja olin aika tarkka, etten lukittanut kyynärpäätäni vetämään yhtäjaksoisesti.

Sellainen jännä juttu kävi loppuraveissa jäähdytellessä, kun aluksi ärsyynnyin hiukan siitä, ettei Ilikka kuunnellut puolipidätteitäni ja otin muutaman seuraavan pidätteen vähän reilummin. Ilikka kyllä sitten huomasi ja hidasti. Opettajani sitten sanoi, että anna Ilikan mennä, sillä on iso askel, jotta se saa ravattua kunnolla.
Minusta on jotenkin ihana huomata, miten olen kerrankin saanut jotain konkreettista aikaan, että opettajakin huomaan tempoeroa. Tosin, ehkä ei repimällä ohjista saa kaikilla hevosilla tuloksia, se ei ole hyvä tapa. Hellitin sitten ohjia vähitellen ja kohta ravasin ihan ilman ohjia. Kääntelin ja tein voltteja Ilikan kanssa. Sanoisin, että tein töitä oikeasti, mutta nautin siitä, mitä tein! :) <3

Näkyillään kun ehditään!

- Annika-

ps. Materiaalia tunnista en ole saanut pitkään aikaan, koska puhelimeni ja kameran akku ovat tällä hetkellä rikki, enkä tiedä varmasti, milloin saan ne korjattua. :(

Aapon estetunti

Moi taas!

Eli kävin siis taas ratsastamassa tosiaan tiistaina ja kuten otsikossakin näkyy, ratsastin Aapolla.
Aaposta on kyllä tullut ehdottomasti yksi lemppareistani ja olen ratsastanut nyt sillä aika useaan kertaan.

Mennään vaan tuntiin eli lämmiteltiin ihan aluksi käynnissä ja ravissa. Tähän väliin on pakko sanoa se, että huomasin kuinka suoraan maahan katsominen vaikuttaa hevosen liikkeisiin. Aapo nimittäin reagoi tähän pysähtymällä, mikä oli aika ihmeellistä, kun en edes käyttänyt ohija.
Teimme ravi-käynti-siirtymisiä ja pääty-ympyröitä. Lopuksi nostettiin kumpaankin suuntaan laukka.

Tässä vaiheessa Aapon laukka oli tosi mukava ja se jopa hidasti raviin. Voi johtua siitä, että ymmärsin istua kunnolla satulaan, antaa jalkojen olla rennot. mennä silti hevosen mukana ja ratsastaa sitä pohkeella. En edes käyttänyt ohjia niin paljon! Uskomatonta, miten paljon omat taidot vaikuttavat ratsastukseen. Sitä tulee aina hämmästeltyä :)

Aluksi hypättiin vain linjaa, jossa oli kavaletteja. Tultiin esteelle aika rauhallisesti, laukka ei ehtinyt nousta ja hypyistä tuli aika hatarat. No seuraavalla kerralla sitten parani ja tultiin vähän rytmikkäämmin esteelle. Esteen jälkeen Aapo otti tosin vähän vauhtia laukkaan kummallakin kerralla, tai oikeastaan kaikilla kerroilla. Minun tarvitsi myös käyttää ulkoapuja ennen estettä, jottei Aapo olisi kieltänyt ja sisäpohjetta jottei se olisi oikonut. Aapo kyllä oikoi siitä huolimatta :D

Sen jälkeen jatkettiin niin, että tultiin linjan jälkeen vielä lävistäjältä ristikko. Ristikko meni hyvin muuten, mutta tie esteelle oli vähän hatara kuin edellisetkin. No, ei saa olla liian vaativa itselleen. Seuraavat kerrat paranivat vähän. Sitten lisättiin linjan jälkeen pääty-ympyrälle puomeja/puomiasetelma, jossa tosiaan Aapo vähän niin kuin liisi niiden yli ja odotti malttamattomasti pääsyä lävistäjällä olevalle ristikolle.
Tulin sitten kerran pääty-ympyrän ravissa ja nostin laukan ristikolle.

Laukka piti korjata sitten ristikon jälkeen, kun en saanut vaihdettua sitä itse esteellä.

Olen kuitenkin niin iloinen ja tyytyväinen tuntiin! Aapo on niin mukava ratsastettava, etten kyllä osannut kuvitellakaan, miten paljon iloa yksi hevonen voi tuoda elämääni! :)

Jäähdyteltiin vielä ravissa toisessa päädyssä pääty-ympyrällä ja olen niin iloinen, että Aapo kerrankin rauhoittui kuuntelemaan apujani, eikä vain juossut selättömänä alta pois. Se voi johtua myös siitä, että pidensin ohjia vähän, jotta Aapo ymmärtäisi, että ollaan jo loppuverryttelyssä.

Näkyillään!

- Annika -

MY BOOK

Heippa!

Mun piti laittaa tämä postaus vasta sunnuntaina, mutta haluan laittaa sen jo nyt.
Tein siis ajankulukseni tällaisen päiväkirjan itselleni, johon kirjoitan mitä nyt milloinkin haluan :)
Päiväkirjassa kuvat on saatu Googlesta, joten en omista niitä. Ne ovat siinä vain katseltavana ja niitä voi myös googlailla, jos haluaa.

Tässä ollaan ihan aloitusvaiheessa

Leikkasin tämän kuvan sydämen muotoiseksi, onhan kahvi ihanaa! <3

 Tässä ollaan suunnittelemassa kansia

 Yritän epätoivoisesti saada noita naruja neulalla läpi vihkosta... :D

Tällainen siitä sitten tuli :) Ei mikään ihmeellisyys, mutta tuota oli kiva tehdä!

- Annika-

Ratsastusta, uusi työ ja inspiraatiota! :)

Heippa vaan!

Eli kyllä, olen saanut uuden työn ja se onkin sitten tallitöitä! Minusta on aivan ihana käydä sillä tallilla, siivota karsinoita, laittaa rehut ja heinät, tuoda hevosia sisään ja ulos ja kaikkea muuta kivaa. Voin käydä tallilla muutenkin ja hoitaa tai käsitellä hevosia muutenkin! Olen niin onnellinen, että yksi pienistä toiveistani on toteutunut! <3

Googlesta, mutta ihana kuva onkin!

Sain uutta inspiraatiota blogistani, ja nyt tuntuu, että jaksan kirjoittaa paljon asioita tänne. Haluan avautua oikein ratsastuksesta ja tehdä muutakin kuin lukioa. Päätin postata aina sunnuntaisin tänne jotain, ja useamminkin, jos vain ehdin ja riittää ideoita :)
Nyt on siis ehkä sellainen tunne, että tästä blogista tulee minulle energiaa, eikä se vain sitä vie. Koen myös hyväksi, että kirjoittelen tänne paljon, sillä silloin äidinkieleni paranisi.

En tiedä miksi, mutta joskus ratsastus alkaa pelottamaan tai ahdistamaan ja jos ajattelen näin, yhtäkkiä ratsastus on maailman ihaninta. Jälkimmäinen on totta, sitä se on kun pääsee istumaan hevosen selkään, pomppimaan ravissa ja tuntemaan, että on jonkun kanssa, tekee jotain. Huh, nyt tuntuu paremmalle, kun kerran sanoi ääneen, että kyllä se ratsastuskin joskus stressaa. Uskon, että ratsastuksessa eniten inhottaa oma tunne siitä, ettei ole onnistunut. Hevonenhan voi juosta vaikka kiitoravia ja minusta voi tuntua, että nyt menee hyvin, hienoa. Sehän on vaan omista tunteista kiinni. Pelkään, että petyn omaan ratsastukseen tai en ikinä opi ja teen virheitä uudelleen ja uudelleen.

Oikeasti on niin kiva kirjoittaa pitkästä aikaa. Miksi koskaan edes lopetin tämän? Ehkä vain sen takia, että joskus minulle tulee inspiraatiota taas tähän! On kuin olisin hukannut monta vuotta ja kuukautta elämästäni istumalla vain kotona tekemättä yhtään mitään muuta kuin opiskelua. Haluaisin tehdä videoita matkoilta, kesältä, talvelta, ratsastuksesta, tallilta, kotoa, koulusta, mistä vaan! Ja kaikenlaisia projekteja ja muuta.
En tiedä, enkä muista, mistä tunnista olen viimeksi kirjoittanut, mutta nyt otan ehkä tavoitteeksi sen, etten pakota ikinä kirjoittamaan tunnista, jos siltä tuntuu. Kuitenkin kirjoitan, kun täällä niitä inhottaviakin asioita saa purettua ja siten ehkä keksittyä niihin ratkaisut. Tässä vaiheessa tulee mieleen tämä lause, jonka luin eräästä hevoskirjasta:

"Älä pyri täydellisyyteen, vaan iloitse kehittymisestä, se pitää inhimillisenä"

Tämä on enemmän kuin totta! Ratsastus on niin mukavaa, kun siihen saa paneutua ja uppoutua oikein kunnolla. Siitä ei kannata stressata tai murehtia, se ei ehkä auta. Jos kuitenkin niin käy, voi vain huokaista ja ajatella, että tähän ei sitä tarvita, vaan energiaa ja aivoja. Siitä voi olla innoissaan, ja ajatella, että mitä kaikkea harrastus voi sinulle antaa! <3

Viime tunnit ovat suurimmaksi osaksi hyvin. Olin aivan yllättynyt, kun Tepa oli yllättävän reipas. Tallissa Tepa oli kyllä ihana rauhallinen itsensä, harjaus ja varustus meni hienosti. Kiinniotosta se ei tykkää, kun se tajuaa, että täytyy mennä töihin. Mutta kumma kyllä, se ehkä on oppinut, että tunnista pääsee helpoiten tottelemalla. Minun ei tarvinnut käyttää raippaa lähellekään niin monesti kuin aikaisemmin!
Voihan se ollakin, että minä olen ratsastajana kehittynyt tai en enää stressaa niin paljon ratsastuksesta, niin Tepakin lähti mukaan ratsastukseen :)

Tosiaan olen myös ratsastanut Kallellakin ja Aapolla taas kerran. Kallella taisin ratsastaa jo ennen Tepaa :D
Kallen tunnilla tosiaan kävi pikkuinen joukkoryntäys, kun Nelli säikähti jotain toisessa päädyssä ja sen ohikiitävän pienen hetken kun muut olivat vielä päädyssä tajusin, että nyt lähtee muutkin. No kyllähän ne lähtikin ja Kallekin yritti saada minut selästä, hyi hyi! :D

Minua on alkanut taas huolestuttamaan, miten hevosta harjataan oikeaoppisesti. Tietysti olen harjannut hevosia jo vuosia, mutta ei se silti tarkoita, että teen sitä oikein. Monesti, esim. tälläkin kerralla Kalle ja Mikko (yksi poni tallilta, Midnight Magic) luimistivat kun harjasin niitä mahan alta. Olen aika laiska, kun en millään ole saanut aikaiseksi mennä millekään hevosenhoitokursille, missä kerrotaan ihan hevosen anatomiaa ja oikeaoppista harjausta.

Kallen ratsastus meni muuten tosi hyvin, vaikka se sitten myöhemmin innostuikin vähän laukassa. Aapo nyt on aina ihana, väistää aina sisäpohjetta kiltisti, on karsinassa niin ihana, kuuliainen ja herkkä, suoranainen herrasmies! Laukassa se tosin taas otti hirveän kovat vauhdit viimeisillä nostoilla. Pidätteet eivät kyllä silloin auta, istuminen auttaa enemmän ja hengitys sekä ympyrät. Välillä mua ärsyttää, kun opettaja neuvoo hidastamaan, mutta itse en vain saa sitä hevosta pysähtymään.
Mitä ihmettä voin tehdä?

Täytyy vain antaa itselle aikaa oppimiseen. Hiljaa hyvää tulee.

Nyt tämän superpitkän tekstin jälkeen voisin todeta, että olen todella kova pelkäämään epäonnistumista, vaikka siitä usein puhunkin. On silti ihanaa, vaikka tunti menisi penkin alle, hoitaa hevosta, itkeä, halata hevosta ja jutella sille, vaikka miten tunti olisi mennyt.

- Annika-

Kehitystä?

Heippa!

Aika se vaan kulkee. Mulla ei ole ollut taukoa, päinvastoin, olen käynyt ahkerasti ratsastamassa. Olisin kyllä kirjoittanut ratsastustunneista enemmän, mutta lukio vie kaiken ajan ja huomion. Otin nyt sitten hetken postaukselle, jotta saisin vähän avattua ajatuksia.

Olen viime aikoina ratsastanut Nellillä, Sakarilla, Sallilla, Aapolla (monta kertaa! :)) ja Ilikalla.

Voin omasta mielestäni sanoa, että ratsastuksessani on tapahtunut edes hieman muutosta parempaan suuntaan. Nykyään ratsastus on kivaa oikeasti! Vähän aikaa sitten se oli vain sitä, että ajattelin vain liikaa niitä asioita, joissa en onnistunut niin hyvin.
Taivutus, pohkeenväistö, voltit, laukannostot ja ravi sekä pysähtyminen on parantunut tällä kaudella edes jonkin verran. Se, mitä haluaisin vielä parantaa(jota siis aina on), on harjoitusravi, laukka, lisää taivutuksia, katse esteillä ja kouluratsastuksessa, ohjastuntuma ja -ote, puolipidäte sekä lisää myös voltit.

Aapolla olen siis ratsastanut varmaan neljä tai viisi kertaa, ja se on ehdottomasti yksi lemppareistani! Se on ruunikko puolalaisruuna, jonka säkäkorkeus on noin 170 cm. Ja sillä on sydän kultaa❤.
Eilen ratsastin Ilikalla puomi-kavaletteja ja se oli niin kiva! Tunsin oikein Ilikan innostuksen, ja se jopa meni vähän liian nopeaakin :D Mutta se oli kiva tunti :)

Jotenkin olen saanut ihan uudenlaisen otteen ratsastukseen, se vaan on niin piristävää nähdä isoja kavereita, jotka levittävät kärsivällisyyttä ja rauhaa ympärilleen. :)

Aapo <3

Nähdellään!

-Annika-

ps. videoa on ehkä tulossa, jos saan ne siskoltani sähköpostiin ja aikaa sekä energiaa editoida sen :D.