Vähän miten sattuun

Heippa taas!

Täytyy ihan alkuun kertoa, että pääsin hiihtolomalla ruunaamaan yhtä kaksivuotiasta oria, ja se oli kyllä mielenkiintoinen ja avartava reissu :) Vielä en ole kunnolla päässyt tekemään tallitöitä, mutta aion kysellä lähipäivinä kysellä, mitä sinne tallille kuuluu, jossa käyn työskentelemässä. En tosiaan ole kerennyt postaamaan piiitkään aikaan, koska lukio vie kaiken huomioni, kun haluaisin oikeasti eläinlääkäriksi. En tiedä, tiesittekö siitä, mutta siinäpä teille vähän informaatiota tulevaisuuden suunnitelmastani :)

Tepalla, Nellillä, Aapolla ja Iilikalla olen ratsastellut viime ratsastustunnit. Tepalla oon siis ratsastanut kaksi kertaa viime aikoina ja ne kerrat oli kyllä täysin toistensa vastakohtia. Ensimmäisellä kerralla Tepa oli tosi miellyttävä ja reipas. Mutta tämä toinen kerta ei sitten kerrakseen onnistunut. Jäin taas liikaa paukuttamaan pohkeilla turhautuneena. Jonkinlainen laukka sieltä kuitenkin nousi ja siitä olen kyllä iloinen! :) Tepahan oli sitten karsinassa ihana oma itsensä <3.

Aapon tunti oli kyllä hiukan rasittava, jos totta puhutaan. Aapo laukkasi hyvin, mutta juoksi alta pois pohkeenväistössä, kun yritettiin tehdä ensin käynnissä ja sitten ravissa keskihalkaisijalta uralle pohkeenväistöä. Se oli suurimmaksi osaksi omaa osaamattomuuttani, kun vahingossa nousin satulasta, jolloin istunnasta tuli väljä ja siten huono.
Aapoa siis ratsastetaan paljon istunnalla, eikä ohjista repimällä (johon kylläkin joskus syyllistyn, tälläkin kerralla). Tiedän, että jossittelu on turhaa, mutta jos vain olisin antanut Aapon ravata kunnolla ja venyttää kaulaa sekä jäähdytellä hevonen kunnolla, olisin päätynyt tunnilta ihan erilainen tunne mielessä. No, näitä tulee ja näitä menee. Ehkä se paranee tästä :) (Vaikka tämä tunti meni näin, ei tarkoita, että Aapo ei olisi enää lempihevoseni, päin vastoin, teen lisää töitä kehittyäkseni!)

Seuraavaksi Nellin tunnilla tehtiin tehokkaita aktivointiharjoituksia. Tarkoitus oli ensin pysähtyä käynnistä, peruuttaa ja sitten jatkaa suoraan ravia. Päätettiin myös sitten vaihtaa se laukkaan. Nelli oli tosin aluksi vähän päiväunilla vielä, mutta hyvin se siitä virkistyi! <3
Sitten tosiaan tehtiin kahdeksikolla puolet ympyrästä harjoitusravia, puolet ympyrästä käyntiä ja sen jälkeen laukannosto pitkälle sivulle. Tämä tehtävä onnistui hienosti, vaikka välillä jouduin tekemään vähän terävämmät laukka-avut. Olin iloinen siitä, että onnistuin pitämään laukan yllä ja tein jopa pääty-ympyrän laukassa! Voi kuulostaa jollekin itsestäänselvyydeltä, mutta Nelli on sen verran etupainoinen, että se helposti pudottaa raville ympyröillä. Tai sitten se johtuu ratsastajasta. Havaduin taas Nellin ihanaan ja pyörivään laukkaan! <3

Tein välissä pohkeenväistöjä ja taivutuksia ihan huvikseni, kun muut olivat tehtävällä. Teen tätä melkein joka tunti, tuntuu, ettei siitä kyllä mitään haittaakaan ole, jos hevonen on terve.
Tehtiin sitten vielä harjoitusravissa kahdeksikon toinen ympyrä. Toiselle ympyrälle ja siitä eteenpäin  oli tarkoitus nostaa laukka. No, eihän se heti noussut, mutta nousi vähän myöhässä kuitenkin. Taivutukset, tai ehkä asetukset paremmin, onnistuivat tosi hyvin, Nelli on tosi helppo ratsastettava niissä.

Ilikan tunti puolestaan oli ehkä kehittävä, jos niin voi sanoa.
Opin muun muassa sen, että jo pieni reiden tietoinen jännitys voi muuttaa hevosen kulkureittiä. Ja, huomasin sen, että lähdin taas laukassa ja erityisesti laukannostossa nojaamaan eteenpäin. No, nekin korjasin melkein kokonaan, kunhan ensin olin huomannut virheeni. Ilikan ravi on haastava, kun se on niin iso askeleinen, niin siinä oli vaikea keventää. Osaksi myös jalkojeni jännitys vaikutti siihen, että jalustimet lähtivät välillä pois, myös laukassa. Ulko-ohjan tuki taas tuli tunnilla esille, tai siis itse muistin sen. Ja katse, oli kummallista, miten alkutunnista Ilikka ei meinannut kääntyä ilman ohjaa, mutta jäähdyteltäessä se kääntyi jo katseen avulla. Tämä voi johtua myös aktiivisuudesta, eli opettajani käski minun laittaa se hevonen ravaamaan aktiivisemmin (ei siis nopeammin). Sekin tuli huomattua, miten niin epäaktiiviseen raviin on tottunut.
Tultiin laukassa ja ravissa puomeja. Ravissa puomit menivät hyvin, mutta laukassa Ilikka vähän kaahotti eteenpäin. Siinä minulla on kyllä kehitettävää saada se hevonen pysymään nahoissaan, kun se kaahottaa. Se johtui juurikin siitä mistä puhuin aikaisemmin, eli siitä että nojasin liikaa eteenpäin, jolloin myös istuntani kärsi. Jännitin vahingossa myös vähän jalkojani, jolloin toinen jalustimistani tippui... :D
Lopeteltiin kuitenkin suhteellisen hyvään suoritukseen ja olen siitäkin iloinen, että osasin korjata istuntaani niin lyhyessä ajassa enemmän taakse ja tiiviimmäksi ja rentouttaa reisiäni. Lisäksi tein myös puolipidätteitä ja olin aika tarkka, etten lukittanut kyynärpäätäni vetämään yhtäjaksoisesti.

Sellainen jännä juttu kävi loppuraveissa jäähdytellessä, kun aluksi ärsyynnyin hiukan siitä, ettei Ilikka kuunnellut puolipidätteitäni ja otin muutaman seuraavan pidätteen vähän reilummin. Ilikka kyllä sitten huomasi ja hidasti. Opettajani sitten sanoi, että anna Ilikan mennä, sillä on iso askel, jotta se saa ravattua kunnolla.
Minusta on jotenkin ihana huomata, miten olen kerrankin saanut jotain konkreettista aikaan, että opettajakin huomaan tempoeroa. Tosin, ehkä ei repimällä ohjista saa kaikilla hevosilla tuloksia, se ei ole hyvä tapa. Hellitin sitten ohjia vähitellen ja kohta ravasin ihan ilman ohjia. Kääntelin ja tein voltteja Ilikan kanssa. Sanoisin, että tein töitä oikeasti, mutta nautin siitä, mitä tein! :) <3

Näkyillään kun ehditään!

- Annika-

ps. Materiaalia tunnista en ole saanut pitkään aikaan, koska puhelimeni ja kameran akku ovat tällä hetkellä rikki, enkä tiedä varmasti, milloin saan ne korjattua. :(

Aapon estetunti

Moi taas!

Eli kävin siis taas ratsastamassa tosiaan tiistaina ja kuten otsikossakin näkyy, ratsastin Aapolla.
Aaposta on kyllä tullut ehdottomasti yksi lemppareistani ja olen ratsastanut nyt sillä aika useaan kertaan.

Mennään vaan tuntiin eli lämmiteltiin ihan aluksi käynnissä ja ravissa. Tähän väliin on pakko sanoa se, että huomasin kuinka suoraan maahan katsominen vaikuttaa hevosen liikkeisiin. Aapo nimittäin reagoi tähän pysähtymällä, mikä oli aika ihmeellistä, kun en edes käyttänyt ohija.
Teimme ravi-käynti-siirtymisiä ja pääty-ympyröitä. Lopuksi nostettiin kumpaankin suuntaan laukka.

Tässä vaiheessa Aapon laukka oli tosi mukava ja se jopa hidasti raviin. Voi johtua siitä, että ymmärsin istua kunnolla satulaan, antaa jalkojen olla rennot. mennä silti hevosen mukana ja ratsastaa sitä pohkeella. En edes käyttänyt ohjia niin paljon! Uskomatonta, miten paljon omat taidot vaikuttavat ratsastukseen. Sitä tulee aina hämmästeltyä :)

Aluksi hypättiin vain linjaa, jossa oli kavaletteja. Tultiin esteelle aika rauhallisesti, laukka ei ehtinyt nousta ja hypyistä tuli aika hatarat. No seuraavalla kerralla sitten parani ja tultiin vähän rytmikkäämmin esteelle. Esteen jälkeen Aapo otti tosin vähän vauhtia laukkaan kummallakin kerralla, tai oikeastaan kaikilla kerroilla. Minun tarvitsi myös käyttää ulkoapuja ennen estettä, jottei Aapo olisi kieltänyt ja sisäpohjetta jottei se olisi oikonut. Aapo kyllä oikoi siitä huolimatta :D

Sen jälkeen jatkettiin niin, että tultiin linjan jälkeen vielä lävistäjältä ristikko. Ristikko meni hyvin muuten, mutta tie esteelle oli vähän hatara kuin edellisetkin. No, ei saa olla liian vaativa itselleen. Seuraavat kerrat paranivat vähän. Sitten lisättiin linjan jälkeen pääty-ympyrälle puomeja/puomiasetelma, jossa tosiaan Aapo vähän niin kuin liisi niiden yli ja odotti malttamattomasti pääsyä lävistäjällä olevalle ristikolle.
Tulin sitten kerran pääty-ympyrän ravissa ja nostin laukan ristikolle.

Laukka piti korjata sitten ristikon jälkeen, kun en saanut vaihdettua sitä itse esteellä.

Olen kuitenkin niin iloinen ja tyytyväinen tuntiin! Aapo on niin mukava ratsastettava, etten kyllä osannut kuvitellakaan, miten paljon iloa yksi hevonen voi tuoda elämääni! :)

Jäähdyteltiin vielä ravissa toisessa päädyssä pääty-ympyrällä ja olen niin iloinen, että Aapo kerrankin rauhoittui kuuntelemaan apujani, eikä vain juossut selättömänä alta pois. Se voi johtua myös siitä, että pidensin ohjia vähän, jotta Aapo ymmärtäisi, että ollaan jo loppuverryttelyssä.

Näkyillään!

- Annika -

MY BOOK

Heippa!

Mun piti laittaa tämä postaus vasta sunnuntaina, mutta haluan laittaa sen jo nyt.
Tein siis ajankulukseni tällaisen päiväkirjan itselleni, johon kirjoitan mitä nyt milloinkin haluan :)
Päiväkirjassa kuvat on saatu Googlesta, joten en omista niitä. Ne ovat siinä vain katseltavana ja niitä voi myös googlailla, jos haluaa.

Tässä ollaan ihan aloitusvaiheessa

Leikkasin tämän kuvan sydämen muotoiseksi, onhan kahvi ihanaa! <3

 Tässä ollaan suunnittelemassa kansia

 Yritän epätoivoisesti saada noita naruja neulalla läpi vihkosta... :D

Tällainen siitä sitten tuli :) Ei mikään ihmeellisyys, mutta tuota oli kiva tehdä!

- Annika-

Ratsastusta, uusi työ ja inspiraatiota! :)

Heippa vaan!

Eli kyllä, olen saanut uuden työn ja se onkin sitten tallitöitä! Minusta on aivan ihana käydä sillä tallilla, siivota karsinoita, laittaa rehut ja heinät, tuoda hevosia sisään ja ulos ja kaikkea muuta kivaa. Voin käydä tallilla muutenkin ja hoitaa tai käsitellä hevosia muutenkin! Olen niin onnellinen, että yksi pienistä toiveistani on toteutunut! <3

Googlesta, mutta ihana kuva onkin!

Sain uutta inspiraatiota blogistani, ja nyt tuntuu, että jaksan kirjoittaa paljon asioita tänne. Haluan avautua oikein ratsastuksesta ja tehdä muutakin kuin lukioa. Päätin postata aina sunnuntaisin tänne jotain, ja useamminkin, jos vain ehdin ja riittää ideoita :)
Nyt on siis ehkä sellainen tunne, että tästä blogista tulee minulle energiaa, eikä se vain sitä vie. Koen myös hyväksi, että kirjoittelen tänne paljon, sillä silloin äidinkieleni paranisi.

En tiedä miksi, mutta joskus ratsastus alkaa pelottamaan tai ahdistamaan ja jos ajattelen näin, yhtäkkiä ratsastus on maailman ihaninta. Jälkimmäinen on totta, sitä se on kun pääsee istumaan hevosen selkään, pomppimaan ravissa ja tuntemaan, että on jonkun kanssa, tekee jotain. Huh, nyt tuntuu paremmalle, kun kerran sanoi ääneen, että kyllä se ratsastuskin joskus stressaa. Uskon, että ratsastuksessa eniten inhottaa oma tunne siitä, ettei ole onnistunut. Hevonenhan voi juosta vaikka kiitoravia ja minusta voi tuntua, että nyt menee hyvin, hienoa. Sehän on vaan omista tunteista kiinni. Pelkään, että petyn omaan ratsastukseen tai en ikinä opi ja teen virheitä uudelleen ja uudelleen.

Oikeasti on niin kiva kirjoittaa pitkästä aikaa. Miksi koskaan edes lopetin tämän? Ehkä vain sen takia, että joskus minulle tulee inspiraatiota taas tähän! On kuin olisin hukannut monta vuotta ja kuukautta elämästäni istumalla vain kotona tekemättä yhtään mitään muuta kuin opiskelua. Haluaisin tehdä videoita matkoilta, kesältä, talvelta, ratsastuksesta, tallilta, kotoa, koulusta, mistä vaan! Ja kaikenlaisia projekteja ja muuta.
En tiedä, enkä muista, mistä tunnista olen viimeksi kirjoittanut, mutta nyt otan ehkä tavoitteeksi sen, etten pakota ikinä kirjoittamaan tunnista, jos siltä tuntuu. Kuitenkin kirjoitan, kun täällä niitä inhottaviakin asioita saa purettua ja siten ehkä keksittyä niihin ratkaisut. Tässä vaiheessa tulee mieleen tämä lause, jonka luin eräästä hevoskirjasta:

"Älä pyri täydellisyyteen, vaan iloitse kehittymisestä, se pitää inhimillisenä"

Tämä on enemmän kuin totta! Ratsastus on niin mukavaa, kun siihen saa paneutua ja uppoutua oikein kunnolla. Siitä ei kannata stressata tai murehtia, se ei ehkä auta. Jos kuitenkin niin käy, voi vain huokaista ja ajatella, että tähän ei sitä tarvita, vaan energiaa ja aivoja. Siitä voi olla innoissaan, ja ajatella, että mitä kaikkea harrastus voi sinulle antaa! <3

Viime tunnit ovat suurimmaksi osaksi hyvin. Olin aivan yllättynyt, kun Tepa oli yllättävän reipas. Tallissa Tepa oli kyllä ihana rauhallinen itsensä, harjaus ja varustus meni hienosti. Kiinniotosta se ei tykkää, kun se tajuaa, että täytyy mennä töihin. Mutta kumma kyllä, se ehkä on oppinut, että tunnista pääsee helpoiten tottelemalla. Minun ei tarvinnut käyttää raippaa lähellekään niin monesti kuin aikaisemmin!
Voihan se ollakin, että minä olen ratsastajana kehittynyt tai en enää stressaa niin paljon ratsastuksesta, niin Tepakin lähti mukaan ratsastukseen :)

Tosiaan olen myös ratsastanut Kallellakin ja Aapolla taas kerran. Kallella taisin ratsastaa jo ennen Tepaa :D
Kallen tunnilla tosiaan kävi pikkuinen joukkoryntäys, kun Nelli säikähti jotain toisessa päädyssä ja sen ohikiitävän pienen hetken kun muut olivat vielä päädyssä tajusin, että nyt lähtee muutkin. No kyllähän ne lähtikin ja Kallekin yritti saada minut selästä, hyi hyi! :D

Minua on alkanut taas huolestuttamaan, miten hevosta harjataan oikeaoppisesti. Tietysti olen harjannut hevosia jo vuosia, mutta ei se silti tarkoita, että teen sitä oikein. Monesti, esim. tälläkin kerralla Kalle ja Mikko (yksi poni tallilta, Midnight Magic) luimistivat kun harjasin niitä mahan alta. Olen aika laiska, kun en millään ole saanut aikaiseksi mennä millekään hevosenhoitokursille, missä kerrotaan ihan hevosen anatomiaa ja oikeaoppista harjausta.

Kallen ratsastus meni muuten tosi hyvin, vaikka se sitten myöhemmin innostuikin vähän laukassa. Aapo nyt on aina ihana, väistää aina sisäpohjetta kiltisti, on karsinassa niin ihana, kuuliainen ja herkkä, suoranainen herrasmies! Laukassa se tosin taas otti hirveän kovat vauhdit viimeisillä nostoilla. Pidätteet eivät kyllä silloin auta, istuminen auttaa enemmän ja hengitys sekä ympyrät. Välillä mua ärsyttää, kun opettaja neuvoo hidastamaan, mutta itse en vain saa sitä hevosta pysähtymään.
Mitä ihmettä voin tehdä?

Täytyy vain antaa itselle aikaa oppimiseen. Hiljaa hyvää tulee.

Nyt tämän superpitkän tekstin jälkeen voisin todeta, että olen todella kova pelkäämään epäonnistumista, vaikka siitä usein puhunkin. On silti ihanaa, vaikka tunti menisi penkin alle, hoitaa hevosta, itkeä, halata hevosta ja jutella sille, vaikka miten tunti olisi mennyt.

- Annika-

Kehitystä?

Heippa!

Aika se vaan kulkee. Mulla ei ole ollut taukoa, päinvastoin, olen käynyt ahkerasti ratsastamassa. Olisin kyllä kirjoittanut ratsastustunneista enemmän, mutta lukio vie kaiken ajan ja huomion. Otin nyt sitten hetken postaukselle, jotta saisin vähän avattua ajatuksia.

Olen viime aikoina ratsastanut Nellillä, Sakarilla, Sallilla, Aapolla (monta kertaa! :)) ja Ilikalla.

Voin omasta mielestäni sanoa, että ratsastuksessani on tapahtunut edes hieman muutosta parempaan suuntaan. Nykyään ratsastus on kivaa oikeasti! Vähän aikaa sitten se oli vain sitä, että ajattelin vain liikaa niitä asioita, joissa en onnistunut niin hyvin.
Taivutus, pohkeenväistö, voltit, laukannostot ja ravi sekä pysähtyminen on parantunut tällä kaudella edes jonkin verran. Se, mitä haluaisin vielä parantaa(jota siis aina on), on harjoitusravi, laukka, lisää taivutuksia, katse esteillä ja kouluratsastuksessa, ohjastuntuma ja -ote, puolipidäte sekä lisää myös voltit.

Aapolla olen siis ratsastanut varmaan neljä tai viisi kertaa, ja se on ehdottomasti yksi lemppareistani! Se on ruunikko puolalaisruuna, jonka säkäkorkeus on noin 170 cm. Ja sillä on sydän kultaa❤.
Eilen ratsastin Ilikalla puomi-kavaletteja ja se oli niin kiva! Tunsin oikein Ilikan innostuksen, ja se jopa meni vähän liian nopeaakin :D Mutta se oli kiva tunti :)

Jotenkin olen saanut ihan uudenlaisen otteen ratsastukseen, se vaan on niin piristävää nähdä isoja kavereita, jotka levittävät kärsivällisyyttä ja rauhaa ympärilleen. :)

Aapo <3

Nähdellään!

-Annika-

ps. videoa on ehkä tulossa, jos saan ne siskoltani sähköpostiin ja aikaa sekä energiaa editoida sen :D.

Taaksepäin

Heippa!

Kerron melkein jokaisessa postauksessa kuinka aika kuluu nopeasti. En ehkä ihan turhaan kuitenkaan, koska taas on viikonloppu ja kohta seuraava viikko alkaa.
Mutta asiaan, viime tunnilla ratsastin Wandalla.

Wanda oli karsinassa aika kiltti ja tykkäsin hoitaa sitä, kun se oli niin rauhallinen.
Tunnilla se oli kuitenkin aika laiska ja siinä oli työ ja tuska saada se liikkeelle. Jopa raviin siirtyminen aiheutti niin isoa tuskaa, että olin vähällä luovuttaa siinä vaiheessa. Tunnin loppua kohden kyllä parani. Se, miten tunti meni, ei ollut lähellekään Wandasta kiinni, vaan miten minä sitä ratsastin. Siinä uskoisin sen avaimen olevan.

Harjoiteltiin harjoitusravia ja siirtymisiä käynnistä raviin ja päinvastoin. Wanda oli aluksi aika kankea, onneksi se kuitenkin vähän herkistyi siirtymisistä.
Laukkaosuus oli asia erikseen. Wanda tiesi kyllä että laukkaamaan aletaan, mutta jotenkin onnistuin hidastamaan itse sitä nostossa.
Ongelmana siis on, että nojaan turhaan eteen, jännitän jalkojani ja kätenin nousevat ilmaan kun yritän nostaa laukkaa. Lisäksi katson hevosta, kun nostan laukkaa, en eteenpäin niin kuin pitäisi. Yleensä siinä käy niin, että hevonen/poni ravaa lujaa ja minä vain pompin selässä ja jaloista tippuu jalustimet.
Ilmeisesti tiedostan alitajunnassani että kohta mennään lujempaa. Tai tavat ovat tulleet itsestään, minun tietämättäni niistä. En nimittäin ole pitkään aikaan saanut videoa ratsastuksestani.

Myös ravissa on jonkin verran ongelmia, kun jalustimet tippuu jalasta niin kuin laukassakin. Pohje ei aina tehoa ja pompin selässä kuin jänis.

Mutta näihin asioihin on onneksi ratkaisuja. Niitä ovat esim. tasapainoharjoittelu, mielikuvaharjoittelu, lihaskuntotreeeniä jumppapallon kanssa, ohjevideot YouTubesta (sieltä löytyy paljon tietoa ratsastukseen liittyen!) ja tietysti ratsastus ja sen kuvaaminen, jotta näen ulkoapäin mitä minä teen siellä satulassa.

Olen huomannut näillä edellisillä tunneilla, että oma kuntoni on huonontunut aika rajusti. En jaksa edes keventää ja vatsalihakset ovat ratsastuksista seuraavina päivinä ihan kipeät. Taukoa on ollut liikunnasta kesän ajan terveyssyiden vuoksi ja tässä on tulos. En siis harrastanut lihaskuntoa enkä lenkkeilyä kesälomalla, mutta yllätyin, että ero on näin huomattava. Aion lisätä vähän siis liikuntaa itselleni, jotta jaksaisin ratsastaa.

Kylläpäs tuli tekstiä ja aika negatiivista. Mutta onhan näitäkin joskus kerrottava. Nämä ongelman ovat olleet aika kauankin minulla, mutta nyt olen päättänyt, että itseni syyttämisen sijaan voisin yrittää saada selville mitä tein väärin, mitä voisin tehdä asialle ja mitä en saa tehdä ratsastaessani.
Täytyy tässä vaiheessa tunnustaa, että kyllä vähän säikähdin, miten ratsastustaitoni murtuivat yhdessä tunnissa. Aiemmilla tunneilla nimittäin luulin, että oli edistynyt (ehkä olinkin),
On totta, että ratsastus pitää ihmisen nöyränä ja tällaiset epäonnistumiset kuuluvat siihen. Haluan vielä painottaa, että vika ei missään tapauksessa ollut Wandan vaan minun, mutta onhan asioilla hyvätkin puolensa, sillä tästähän oppii kun vain on kärsivallisyyttä harjoitella.

-Annika-

p.s. Kuvat, joita yritin laittaa edelliseen postaukseen eivät tulleet ja epäonnekseni puhelimeni hajosi viime viikolla enkä voi laittaa niitä siihen ennen kuin saan puhelimeni korjattua.
p.p.s. Tosiaan nyt vasta huomasin, että olin unohtanut kirjoittaa tätä tuntia edeltävästä Artun tunnista, mutta jos ehdin, kirjoitan siitäkin :)

Time flies

Mooi!

Lukio on alkanut ja kesäloma meni kuin hujauksessa. Blogi oli hetken tauolla, mutta sen voin kertoa kesästä, että oli ihan virkistävää saada vähän leputusta aivoille :)
Kesän aikana kävin ratsastamassa Artulla (Artist) ja HD:lla, ne oli kyllä ihan kivoja. Arttu oli vaan vähän hidas pohkeelle, mutta liikkui siitä huolimatta. HD oli hiukan samanlainen kuin viimeksikin, eli joko ravasi tosi reippaasti tai hidasti käyntiin, niin etten voinut oikein säädellä ravin tempoa. Muuten oli kyllä mukavaa. HD:ta oli erityisen mukavaa hoitaa, sillä se vain nukkui paikallaan :D Tunneista ei valitettavasti ole materiaalia :/

Otin tosiaan taas uuden ratsastuskortin ja ehdin jo käydä ensimmäisellä tunnilla Nellillä.
Nelli nyt oli ihan superhyvä! Eikä tullut minkäänlaista ongelmaa kulmiin menemisessä, ihme kyllä. Harjoiteltiin pohkeenväistöjä, jotka meni tositosi hyvin Laukannostoja myös harjoiteltiin ja nekin alkoivat loppua kohden sujumaan hyvin, eikä tullut hirveätä kiitoravia tullut aina väliin. Muutaman kuvan ehdin näpsästä Nellistä tunnin jälkeen, pahoittelen, että kummatkin meistä oli aika hikisiä rankan tunnin jälkeen.
(Kuvat tulevat tähän,kunhan saan ne itselle sähköpostin kautta)

-Annika-