Kehitystä?

Heippa!

Aika se vaan kulkee. Mulla ei ole ollut taukoa, päinvastoin, olen käynyt ahkerasti ratsastamassa. Olisin kyllä kirjoittanut ratsastustunneista enemmän, mutta lukio vie kaiken ajan ja huomion. Otin nyt sitten hetken postaukselle, jotta saisin vähän avattua ajatuksia.

Olen viime aikoina ratsastanut Nellillä, Sakarilla, Sallilla, Aapolla (monta kertaa! :)) ja Ilikalla.

Voin omasta mielestäni sanoa, että ratsastuksessani on tapahtunut edes hieman muutosta parempaan suuntaan. Nykyään ratsastus on kivaa oikeasti! Vähän aikaa sitten se oli vain sitä, että ajattelin vain liikaa niitä asioita, joissa en onnistunut niin hyvin.
Taivutus, pohkeenväistö, voltit, laukannostot ja ravi sekä pysähtyminen on parantunut tällä kaudella edes jonkin verran. Se, mitä haluaisin vielä parantaa(jota siis aina on), on harjoitusravi, laukka, lisää taivutuksia, katse esteillä ja kouluratsastuksessa, ohjastuntuma ja -ote, puolipidäte sekä lisää myös voltit.

Aapolla olen siis ratsastanut varmaan neljä tai viisi kertaa, ja se on ehdottomasti yksi lemppareistani! Se on ruunikko puolalaisruuna, jonka säkäkorkeus on noin 170 cm. Ja sillä on sydän kultaa❤.
Eilen ratsastin Ilikalla puomi-kavaletteja ja se oli niin kiva! Tunsin oikein Ilikan innostuksen, ja se jopa meni vähän liian nopeaakin :D Mutta se oli kiva tunti :)

Jotenkin olen saanut ihan uudenlaisen otteen ratsastukseen, se vaan on niin piristävää nähdä isoja kavereita, jotka levittävät kärsivällisyyttä ja rauhaa ympärilleen. :)

Aapo <3

Nähdellään!

-Annika-

ps. videoa on ehkä tulossa, jos saan ne siskoltani sähköpostiin ja aikaa sekä energiaa editoida sen :D.

Taaksepäin

Heippa!

Kerron melkein jokaisessa postauksessa kuinka aika kuluu nopeasti. En ehkä ihan turhaan kuitenkaan, koska taas on viikonloppu ja kohta seuraava viikko alkaa.
Mutta asiaan, viime tunnilla ratsastin Wandalla.

Wanda oli karsinassa aika kiltti ja tykkäsin hoitaa sitä, kun se oli niin rauhallinen.
Tunnilla se oli kuitenkin aika laiska ja siinä oli työ ja tuska saada se liikkeelle. Jopa raviin siirtyminen aiheutti niin isoa tuskaa, että olin vähällä luovuttaa siinä vaiheessa. Tunnin loppua kohden kyllä parani. Se, miten tunti meni, ei ollut lähellekään Wandasta kiinni, vaan miten minä sitä ratsastin. Siinä uskoisin sen avaimen olevan.

Harjoiteltiin harjoitusravia ja siirtymisiä käynnistä raviin ja päinvastoin. Wanda oli aluksi aika kankea, onneksi se kuitenkin vähän herkistyi siirtymisistä.
Laukkaosuus oli asia erikseen. Wanda tiesi kyllä että laukkaamaan aletaan, mutta jotenkin onnistuin hidastamaan itse sitä nostossa.
Ongelmana siis on, että nojaan turhaan eteen, jännitän jalkojani ja kätenin nousevat ilmaan kun yritän nostaa laukkaa. Lisäksi katson hevosta, kun nostan laukkaa, en eteenpäin niin kuin pitäisi. Yleensä siinä käy niin, että hevonen/poni ravaa lujaa ja minä vain pompin selässä ja jaloista tippuu jalustimet.
Ilmeisesti tiedostan alitajunnassani että kohta mennään lujempaa. Tai tavat ovat tulleet itsestään, minun tietämättäni niistä. En nimittäin ole pitkään aikaan saanut videoa ratsastuksestani.

Myös ravissa on jonkin verran ongelmia, kun jalustimet tippuu jalasta niin kuin laukassakin. Pohje ei aina tehoa ja pompin selässä kuin jänis.

Mutta näihin asioihin on onneksi ratkaisuja. Niitä ovat esim. tasapainoharjoittelu, mielikuvaharjoittelu, lihaskuntotreeeniä jumppapallon kanssa, ohjevideot YouTubesta (sieltä löytyy paljon tietoa ratsastukseen liittyen!) ja tietysti ratsastus ja sen kuvaaminen, jotta näen ulkoapäin mitä minä teen siellä satulassa.

Olen huomannut näillä edellisillä tunneilla, että oma kuntoni on huonontunut aika rajusti. En jaksa edes keventää ja vatsalihakset ovat ratsastuksista seuraavina päivinä ihan kipeät. Taukoa on ollut liikunnasta kesän ajan terveyssyiden vuoksi ja tässä on tulos. En siis harrastanut lihaskuntoa enkä lenkkeilyä kesälomalla, mutta yllätyin, että ero on näin huomattava. Aion lisätä vähän siis liikuntaa itselleni, jotta jaksaisin ratsastaa.

Kylläpäs tuli tekstiä ja aika negatiivista. Mutta onhan näitäkin joskus kerrottava. Nämä ongelman ovat olleet aika kauankin minulla, mutta nyt olen päättänyt, että itseni syyttämisen sijaan voisin yrittää saada selville mitä tein väärin, mitä voisin tehdä asialle ja mitä en saa tehdä ratsastaessani.
Täytyy tässä vaiheessa tunnustaa, että kyllä vähän säikähdin, miten ratsastustaitoni murtuivat yhdessä tunnissa. Aiemmilla tunneilla nimittäin luulin, että oli edistynyt (ehkä olinkin),
On totta, että ratsastus pitää ihmisen nöyränä ja tällaiset epäonnistumiset kuuluvat siihen. Haluan vielä painottaa, että vika ei missään tapauksessa ollut Wandan vaan minun, mutta onhan asioilla hyvätkin puolensa, sillä tästähän oppii kun vain on kärsivallisyyttä harjoitella.

-Annika-

p.s. Kuvat, joita yritin laittaa edelliseen postaukseen eivät tulleet ja epäonnekseni puhelimeni hajosi viime viikolla enkä voi laittaa niitä siihen ennen kuin saan puhelimeni korjattua.
p.p.s. Tosiaan nyt vasta huomasin, että olin unohtanut kirjoittaa tätä tuntia edeltävästä Artun tunnista, mutta jos ehdin, kirjoitan siitäkin :)

Time flies

Mooi!

Lukio on alkanut ja kesäloma meni kuin hujauksessa. Blogi oli hetken tauolla, mutta sen voin kertoa kesästä, että oli ihan virkistävää saada vähän leputusta aivoille :)
Kesän aikana kävin ratsastamassa Artulla (Artist) ja HD:lla, ne oli kyllä ihan kivoja. Arttu oli vaan vähän hidas pohkeelle, mutta liikkui siitä huolimatta. HD oli hiukan samanlainen kuin viimeksikin, eli joko ravasi tosi reippaasti tai hidasti käyntiin, niin etten voinut oikein säädellä ravin tempoa. Muuten oli kyllä mukavaa. HD:ta oli erityisen mukavaa hoitaa, sillä se vain nukkui paikallaan :D Tunneista ei valitettavasti ole materiaalia :/

Otin tosiaan taas uuden ratsastuskortin ja ehdin jo käydä ensimmäisellä tunnilla Nellillä.
Nelli nyt oli ihan superhyvä! Eikä tullut minkäänlaista ongelmaa kulmiin menemisessä, ihme kyllä. Harjoiteltiin pohkeenväistöjä, jotka meni tositosi hyvin Laukannostoja myös harjoiteltiin ja nekin alkoivat loppua kohden sujumaan hyvin, eikä tullut hirveätä kiitoravia tullut aina väliin. Muutaman kuvan ehdin näpsästä Nellistä tunnin jälkeen, pahoittelen, että kummatkin meistä oli aika hikisiä rankan tunnin jälkeen.
(Kuvat tulevat tähän,kunhan saan ne itselle sähköpostin kautta)

-Annika-

Zahry "Sakari"♥

Mooi!

Tässä ehkä kaksi viikkoa sitten 20.2.2016 ratsastin Sakarilla. Tässä on vähän tietoja siitä.

nimi: Zahry
rotu: Hollantilainen puoliverinen
ikä: 12v.
skp: tamma

Väriltään Sakari oli ruunikko ja sillä oli joissakin jaloissa sukat ja päässä läsi.
Ja sitten joitain vähän erikoisempaa, siltä puuttui toinen silmä. Sakarilla oli mennyt varsana tikku silmään ja se jouduttiin poistamaan.
Hyvin Sakari oli oppinut elämään ilman toistakin silmää.

Tykkäsin Sakarista paljon! Se oli äärimmäisen kiltti, osaava ja eteenpäinpyrkivä. Tunnin alussa mullaa oli kädet ihan kylmänä, mutta tuli kyllä jumpattua käsiäkin, kun pääsin Sakarilla ratsastamaan,
Harjoiteltiin siksakkia ravissa ja käynnissä kartioiden ympäri, ja pitkillä sivuilla mentiin kevyttä ravia. Lyhyillä ja kartioilla mentiin harjoitusravia.
Oli vähän hankalaa mennä hidasta harjoitusravia koska Sakari kiihdytti aina kulmissa. Mulla jäi varmaan silloin aina avut hukkaan ja Sakari ajatteli että nyt mennään :D

Toisessa suunnassa ilmestyi tai oikeastaa paljastui ongelma. Siirsin oikeaa pohjetta aina liikaa taaksepäin ja kartioiden väliin tuli "pussit", joita yritimme vältellä. Pohkeen siirtäminen johtuu varmaan siitä että pohkeenväistössä pohjetta siirretään hiukan taaksepäin joten tein aivan automaattisesti niin.
Vasen ohja oli myös tosi kova ja Heidi neuvoi korjaamaan tuntumaa nostamalla hieman ohjaa jolloin apu korostuu. Pääasiassa käänsimme siksak tehtävässä hevosia katseella ja ulkoavuilla.

Ongelma kuitenkin korjaantui melkein kokonaan ja olen kerrankin tyytyväinen että siihen pureuduttiin kunnolla. Ja tiesin että mitä teen väärin.

Laukassa havahduin taas Sakarin energisyyteen, sehän karkasi joissain kohdissa ympyrää avuilta ja teki laukanvaihtoja :D Opin hieman olemaan kauhistumatta nopeudesta ja pidättelemään sitä jotta se hidastaisi. Joissain kohtaa taisin jopa ajatella että hidastetaampas raviin ja se auttoi! :)

Lopuksi sain varmaan kaksi ympyrää ilman laukanvaihtoja ja olin erittäin tyytyväinen tuntiin!

Vielä tämän superpitkän tekstin lopuksi ilmoitan että joudun lopettamaan ratsastuksen hetkeksi, MUTTA jatkan ratsastusta lukion ajan :D

-Annika-

Kertun tunti :D (13.2.2016)

Heippa!

Tästä kertun tunnista onkin aikaa, mutta kerron nyt kuitenkin miten meni.
Apua en muista paljon, mutta harjoiteltiin tunnilla taivutuksia ja pohkeenväistöjä sekä laukkaa pääty-ympyrällä.
Pohkeenväistöt menivät hankaliksi, koska pohje ei taaskaan mennyt täysin läpi. Se saattaa johtua siitä että painan toisella jalalla enemmän jalustimeen ja silloin sen ns. paineapu kasvaa. Jos tajusitte :D Sain kuitenkin raipan ja tunti meni sen jälkeen ihan siedettävästi.

Laukassa Kerttu oli tosi tarkka etten puskenut sitä eteen, muuten se hidasti automaattisesti raviin. Tuli kuitenkin ehkä pari hyvää laukkaa jossa hidastin itse raviin :)

-Annika-

Hot Finale "Kerttu"

Moikka taas!

Alotan varmaan aina tolla samalla tervehdyksellä mutta ihan sama :D

Kävin eilen ratsastamassa. En aluksi tiennyt menikö hyvin vai huonosti, mutta loppujen lopuksi se oikeasti meni ihan hyvin. Täydellistä se ei ollut mutta ensimmäistä kertaa ratsastin Kertulla.

Kerttu on tummanruunikko 14-vuotias tamma ja ainakin 155cm korkea. Kerttu on pitkälle koulutettu, mutta voin kyllä sanoa että ei mikään helpoin hevonen.

Eli siis tunnilla oli suunnitelmissa vasta- ja myötäasetuksia, harjoitusravia, pysähdyksiä ravista pysähdyksiin ja liikkeelle lähtemisiä pysähdyksistä raviin. Ja tietenkin laukat :)

Jo alussa tajusin että Kerttu ei todellakaan ole mikään erityisen eteenpäinpyrkivä hevonen, mutta se oli ihan hyvä tässä vaiheessa koska jännitin paljon ratsastamista.

No kyllä me liikkeelle päästiin ja jopa raviin :D Kertun ravi oli töksähtelevää ja siitä Heidi sanoikin että silloin se liikkuu hitaasti. 

Tehtävät oli hankalia, vaikka ne kuulosti ihan helpoilta. Taas arvostus kouluratsastajia nousee pilviin, kun tajuaa miten hankalaa se oikeasti on.

Kerttu oli nihkeä välillä ja monesti kun pysähdyin, se nyki ohjia ja lähti peruuttamaan. Nuo virheet on taas mun omia, miksi en laittanut hevosta töihin. Kerttu turhaantu siitä myös kun sähelsin niiden ohjien kanssa. Tähän auttaa pelkästään ratsastaminen ja hauskanpito! Ei se oikeasti ole niin vakavaa, vaikka aina ei menisikään nii hyvin.

Eihän se edes mennyt huonosti vaan tuli ihan hyviäkin pätkiä. Positiivinen yllätys oli että Kerttu taipui tosi hyvin ympyröillä ja myötä- ja vastataivutuksissa(kunhan vain itse muistin pohkeen).
Laukka oli hieman nihkeä ja Kerttu ei aina nostanut koska mulla oli liian epätasaiset avut, mutta muutama hyvä nosto tuli :)

Haluan ehdottomasti mennä Kertulla vielä koska niin osaava ja opettavainen hevonen on kyseessä. Tosin mun pitää vaan muistaa olla puskematta hevosta liikkeelle(se ei auta) ja pitää jalat ja kädet vakaina.

Tällaista tällä kertaa, vähän sekava ja pitkä, mutta tänne on tarkoituskin kertoa miten meni :D

-Annika-

p.s. Kuvaajaa en ehtinyt kysyä, sen verran kiire tuli, pahoittelut jälleen... :(

Ja sitten vähän oppimista :D

Moi vaan!

Taas lauantaina kävin ratsastelemassa ja meni.. ihan hyvin (muutamaa epäkohtaa lukuunottamatta).
Sain ratsastaa Nellillä ja ihan iloinen olin vaikka jännittikin edellisen vähän vilkkaamman tunnin jälkeen.
Nelli oli vähän ärtyisällä päällä kun keskeytin sen syömästä ja tulin vain kyselemättä harjaamaan. Pitäisi ehkä antaa hevosen tulla itse tervehtimään mutta unohdin silloin tämän.
Sain kuitenkin varusteet päälle ja ponin talutettua maneesiin vaikka se levottomana nyki päätänsä.

Tunti aloitettiin ihan normaalisti verryttelemällä ja tekemällä pysähdyksiä ja voltteja. Rehellisesti sanoen en tehnyt tarpeeksi voltteja ja sitten alettiinkin jo ravaamaan.

Tehtiin komikaarisessa kiemuraurassa ravissa taivutuksia sisään. Tässä kohtaa tuli sitten ongelma. Nelli kyttäilee herkästi suuntaan jos toiseen enkä aina tiedä, pelleileekö se vai säikkyykö se oikeasti. Oikeastaan sillä ei ole niinkään väliä, koska pitäisi saada hevonen keskittymään aivan muuhun asiaan kuin auringonvalon aiheuttamaan varjoon :D
Nelli ei siis halunnut mennä maneesin toiseen päätyyn muuta kuin toisen hevosen perässä tai ajettuna sinne. Oma moka se ehkä on kun en osaa aina olla kovin aktiivisena ja oma-aloitteisena ratsastamassa hevosta niin että sen mielenkiinto säilyy. Ainahan samat asiat eivät toimi samoihin hevosiin, mutta niitä voi kokeilla.
Musta tuntuu että Nellin kanssa pitäisi tehdä vaikka niitä voltteja, taivutuksia ja pohkeenvästöjä että se unohtaisi pelleilyn ja keskittyisi. Ja jos se ei halua mennä toiseen päätyyn niin tekee muuta toisessa päässä ja hiljalleen viedä hevosta toiseen päätyyn. Eikä pakottaa sitä suoraa ongelmaan ja taistelemaan kuka määrää suunnan(kuten minä tein)

Täytyy sanoa että jännitin myös menemistä maneesin toiseen päähän, koska pelkäsin että Nelli lähtee käsistä ja tipun. Mutta mitä sitten vaikka tippuisin? Nousen ylös, otan ponin kiinni ja nousen takaisin selkään ja jatkan ratsastamista(ellei mitään käy). Ja miksi pelätä tippumista tai epäonnistumista? eihän siitä muuta kuin opi.
Monesti tulee mieleen että miksi edes ratsastan(jos epäonnistun pahasti), enhän ole edes kovin hyvä. Ja menetän hermoni joskus jos joku ei onnistu millään.
No tottakai ratsastan! Ratsastus on haastavaa mutta palkitsevaa. Hevoset ovat meidän peilikuviamme, ne opettavat meitä tavalla tai toisella. Ratsastus on mun mielestä tosi opettavainen laji, enkä jätä ratsastusta tai hevosia yhden tunnin takia :D

-Annika-